Agilitykoulutusta ja pentutreffejä

Alkuviikosta käytiin vähän aksailemassa, lähinnä tekniikkaa. Samalla reissulla todettiin, että Nona linkkasi etutassujaan. Kotona syynäsin tassut ja sieltä löytyi polkuanturoista hiertymät/ haavat. Oli neiti revitellut asfaltilla ja tehnyt tuttuun tyyliin pikajarrutuksia. Siinäpä se loppuviikko kului sitten melko rauhallisesti lenkkeilen, ainakin Nonan osalta. Käytiin metsässä lenkit heittämässä, ettei tassut joutuis turhan kovalle kulutukselle. Sitten puhdisteltiin ja rasvailtiin vielä iltaisin niin melko hyvin lähti paranemaan.

Perjantaina pyörähdettiin Kajaanissa aksareeneissä, Ruska ja Nukka pääsivät suorittamaan. Ruskan kanssa koko rata läpi. No ei kyllä ihan puhtaasti päästy, tulihan siellä taas kömmähdyksiä, mutta olipa vaan Ruskalla hyvä vauhti ja asenne. Nukan kanssa ensin pieni ratapätkä (1-11), joka sujui meko kivasti. Ainut miinus oli se, että Nukka jäi yhteen putkeen asumaan, jotain namia ilmeisemmin heitetty sinne. Nukallakin kiva asenne ja vauhtikin ok. Putkeen viennit onnistui, mutta viimeinen pätkä 10-11 piti tehdä valsila ja takaakierrolla. Lopuksi tehtiin vielä keinua ja keppejä. Hyvin Nukka hakeutuu keinulle ja ottaa kontaktiasennon. Vähn vielä miettii kenahdusta, mutta selvittää sen itsemäisesti. Kepeillä ensin joitain ohjureita ja taas ähti Nukka hakemaan hienosti omatoimisesti reittiä. Vähenneltiin ohjureita ja lopulta oli kaikki poissa ja kyllähän se oikea reitti sieltä taas löytyi.



Rumarakin reenit pe 26.4.


Lauantaina oli vuorossa Anna Kilpiän agilitykoulutus Kajaanissa. Oltiin Ruskan kanssa aamun ryhmässä. Rata oli melko haastava ja ihan ei omat suunnitelmat olleet niitä toimivimpia. Alkuun Anna kertoi ja opasti melle rangantaivutuksia ja diagonaalinostoja. Hyviä juttuja alkuverkan jäölkeen avata rankaa ja kotonakin saisi muistaa tehdä. Ihan ei Ruska vielä kaikessa ollut mukana, sai vähän vääntää koiraa solmuun. Kotiläksynä näiden opettelua. Itse rataharjoitus lähti ensin hyvin käyntiin. Alkupätkä oli melko haastava, kun piti koira saada kääntymään melko tiukasti. Vaikein kohta oli nelosen (putki) jälkeen, kun piti tehdä läpijuoksu ja sitten seuraavalle leikata ja sitten sokkarilla seuraavalle, jonka jälkeen hyppy, käännös ja kepit. leikkaus oli melko vaikea tai oikeastaan leikkauksen ajoittaminen ja oma liike seuraavalle oli melko tarkkaa peliä, muuten koira meni liikkeen mukana väärälle esteelle. Tämä handlattiin jotenkin ja sitten kepeille. Olipa vaan Ruskalta veto pois ja melkoinen laama. Siltikin, vaikka vauhti oli melko hidas onnistuin hätiköimään ja sössin persjätön. Koira meni A:lle,vaikka olisi pitänyt mennä putkeen. Tätä saatiin hinkata melkoisesti, kun ei meinannut sattua ajoitus kunnolla kohdalleen. Putken jälkeen pieni vauhti pätkä, jossa meni käännös turhan pitkäksi, kun en oikeen tajunnut ja muka ennättänyt kertomaan koiralle käännöksestä. Poispäinkäännöksellä putkeen vienti ihan ok, eikä nyt ihan syöksynyt tukka suoralla ulos, vaan kääntyi melko hyvin minun suuntaan. Ennakoiva valssi oli taas turhan myöhässä ja koira kaarratti, vastakännöksellä tuli mukaan ihan jees ja hyvin otti A:n, vaikka ajautui hieman viistoon muurilta. Alastulokontaktikin ihan hyvä ja kepeille lähetys ja leikaus takana toimi, mitä nyt oli niin hitaat kepit että...samalla myös unohdin itse radan. Keppien jälkeen taas käännöstä paluusunntaan ja hypyn kautta takaakierto, joka oli melkoisen hankala. Ekalla kerralla koira sinkosi ihan jonnekin muualle kuin takaakierrolle. Syykin toki selvisi, sillä itse tulin liikaa siivekkeen puolelle ja ajoin koiran pois linjalta. Parempin viety liike oikeean kohtaan, niin haki Ruskakin paremmin. Muutaman esteen vauhtipyrähdys ja sitten taas pyöritystä. Ensin vaan kokeilin pyörittää ja tehdä loppuun persjätön ja siitä kootun hypyn kautta putkeen. Menihän se sinne minne piti, mutta kaarrosta mahtoi taas kertyä. Toisella vedolla koitettiin vaan tsempata hyvä fiilistä, sillä Ruskalla selvästi vielä painoi perjantain reenit ja vauhti oli sen mukaista. Toisella vedolla tuli taas muutamissa paikoissa hieman turhaa kaarratusta, kun olin vähän pihalla sijoittumisessa. Lopuksi vielä otettiin Ruskalle putkijarrun alkeita, tämä olisi nyt toinen kotiläksy, jota opetella.

Anna Kilpiän agilitykoulutus 27.4. Ruskan rata.

Käytiin koulutksen jälkeen vähän lenkillä koko köörin kanssa, siis tyttöjen, kun Soni jäi perjantaina matkan varrelle hoitoon haltijansa luokse. Sitten vähän katseltiin toisten suorittamisia ja lähdin käymään syömässä. Iltapäivällä oli sitten Nonan kanssa pentutreffit sisarien kanssa. Viisi sisarusta oli saapunut paikalle ja voi sitä riemua. Vauhtia riitti ja kaikki tulivat hyvin juttuun toistensa kanssa. Mukavahan se oli nähdä muitakin pentuja, hyvin oli tunnistettavissa sisaruksiksi. Nona nautti juoksemisesta ja "koiranhallintavälineet" (kuivia ruokoja) olivat Nontusta myös huippuja, olivathan ne lähes keppejä. Tassut olivat ilmeisemmin ihan hyvässä kunnossa, kun eivät tuntuneet menoa haittaavan. Tunnin riekkujaisten jälkeen hallille ja pieni tauko ja sitten Annan koulutukseen taas. Ensin harjoiteltiin kehon- ja vartalonhallintaa. Käytiin rangan taivutukset läpi ja sitten vuorossa oli circuit reeni. Tehtävänä oli peruuttamista, kahdeksikkoa jalkojen välissä, diagonaalinostoja, etujalkojen laittaminen pallin päälle ja siinä pyöriminen (takajalat liikkuu), tasapainotyynyllä tasapainoilu. Kaksi viimeistä oli Nonalle ennestään tuttuja, kun näitähän me ollaan harjoiteltu kotona. Peruuttaminen lähti ihan hyvin käyntiin ja kahdeksikkoa vedettiin vaan namilla. Diagonaalinostoista Nona ei oikeen tykännyt, mutta namin avulla päästiin yhteisymmärrykseen.
Näiden jälkeen tehtiin hypylle lähettämistä ja hypyn tarjoamista, valssiharjoitusta ja sylkkäriharjoitusta. Toistoja tuli melkoisesti ja ku kaikki teki yhtä aikaa, niin samalla tuli myös hyvä häiriöharjoitus. Välillä meinasi keskittymien herpaantua, mutta melko kivasti se Nona jaksoi keskittyä itse hommiin. Lopuksi vielä pieni ratapätkä. Nona veti aika mainiolla asenteella. Ekalla vedolla minun valssi taas valahti turhan pitkäksi ja koira kaarratti. Tokalla saatiin selvästi paremmin ja kuulemma sen jälkeen ei ollut enää parannettavaa, joten päästiin tauolle. On tuolla Nonalla vaan melkoisen kiva ote tohon aksailuun. Ainut vähän rasittitava tekijä on kuumeneminen katsellessa. Meinasi tulla pieni bordersollie ihan höpöksi, kun katsoi sisaruksien menoa. Laput silmille sillä kai pitää laittaa. Reenien lopuksi vielä pienet painit ja sitten kotia kohti. 

Sittenpä vielä kuvia pentutreffeiltä. Kuvat ottanut Mikko Karjalainen.

Nona & Giga

Tule!

Nona vauhdissa

Nona kuulostelee

Vasemmalta lähtien: Sini & Jami, Salme & Dooris ja Taika, me Nonan kanssa, Mia & Frodo, Sanna & Giga.

Kesää pukkaa

Voihan vietävä! Kelit on menneet vähän turhan lämpimiksi ja kuraisiksi. Sadettakin on riittänyt takaamaan viel kunnon rapakelit. Tämähän on tietänyt sitä, että helpot ja stressittömät lenkkeilyt saa nyt vähäksi aikaa unohtaa. Hihnalenkeille tuonne yleisille teille pitää siirtyä ja tän kauhunelikon kanssa se ei ole oikeen kivaa. No ehkä vähän liioittelen, kulkeehan noista ainakin puolet hihnassa ilman suurempia ongelmia ja toinen puoli osaa halutessaan olla nätisti. Ainut vaan, että ohitukset ovat aina oma lukunsa, kun en millään pysty handlaamaan neljää hihnaa ja viel tunkea namia naamaan. Mennän me ilman namia ohi ihan hiljaa, mutta hihnoista kuitenkin pitää kiskoa ja pyöriä. Ruskalle on hieman tullut jotain puolustusviettiä, kun meinaa kommentoida räksyttäville koirille ja kun yksi aloittaa on reaktiivinen Nukka jatkamassa ja sitten myös Nona. Soni on varmaan ainut,joka menee hiljaa ohitukset, vaikka toiset möykkää. Toivottavasti se kesä tulisi nyt äkkiä ja paikat kuivuis, niin olisi tää lenkkeily mukavampaa.

Mutta sitten viikon reeneihin. Tiistaina käytiin tekemässä Ruskan kanssa kontakteja. Kyllähän ne nyt reeneissä menee ihan hyvin, vaikka puomin ylösmenolle pitäisi minun oikeesti opetella jarruttamaan omaa liikettä. Ruska meinaa hyppiä sen tosi helposti yli. Nyt Ruska jopa himmaili kontaktille, vaikka koitin itse pitää liikkeen jatkuvana. Nukan kanssa sama kontakti reeni nopealla palautuksella. Meinasi Nukka alkaa vähän varastelemaan, mutta palkaamattomuuden jälkeen korjasi tilanteen. Nukan kanssa myös keppejä, jotka ei sitten meinannut onnistua millään, kun Nukka keräsi paineita minusta parin epäonnistuneen kerran jälkeen. Olenkohan mie oikeasti noin kamala, kun Nukka antaa ymmärtää? Miua lähinnä alkaa aina risomaan sen mielistely yritykset, vaikka koitan olla näyttämättä sitä koiralle. Noilla poroilla vaan tuntuu olevan joku seitsemäs asti tuon havaitseiseen. Jankattiin useamman kerran ja koitin kehua, kun meni hyvin. Muutaman kerran saatiin kepit läpi, mutta vauhti ja omaehtoinen työinto oli ihan hukassa. Pitää kai vaan vielä pysyä ohjureilla. Nonan kanssa myös keppejä kolmannesta välistä ja nyt alkoi homma mennä mukavasti. Pientä ratapätkää ja kiertämistä. Sitten olikin vuorossa agilityn jatkokurssi, jossa toimin vetäjänä. Perään vielä alkeiskurssi. Oli minulle eka kerta, kun tapasin koirat, joten oli vähän hankala suunnitella reenit. Ensiviikolla uudestaan.

Torstaina pyörähdettiin tottiksissa. Vettä tuli koko reenien ajan, joten märkänä sai kotiin raahautua. Nää tottikset meinaavat vähän masentaa, kun sitä huomaakin kuinka on ihan väärästä päästä aloittanut linnan rakentamisen. Onpahan jäänyt tuo oikean tunnetilan luominen ihan vaan teknisen suorittamisen jalkoihin. Noh, jatketaan opiskelua. Paljon tuolta saa kyllä ajattelemisen aihetta.

Perjantaina sitten Rumarakin reenit Kajaanissa. Ruskan kanssa tehtiin "kisanomainen" reeni. Vedettiin rata läpi ja autoon ja sitten ohjaaja opetteli parannetun version ja uudestaan. Tässäpä viedeo.

Kylläpä tuollakin tulee kaarrosta ja ajoitukset hieman kusee, mutta yleisfiilis hyvä. Keppien vientiä saadaan harjoitella, nyt kyllä ohjaaja vei vähän minne sattuu. Meidän kai vaan pitää kisoihin lähtee harjoittelemaan, sillä uskokaa tai älkää, Ruska on sen verran korkeassa vireessä kisoissa, että meinaa sinkoilla sinne sun tänne, jos ei ota kunnolla hanskaan.
Nona veti myös reenit ja melko mallikkaasti teki töitä. Putkeen lähettämistä saadaan eri kulmista reenailla. Opeteltiin myös putkijarrua ja keinua.

Aluevalmennusta, Hugea ja aksailut Varkaudessa

Perjantaina taas reissu Kajaaniin. Ruska teki koko radan ja Nukka 1-11 sekä lopuksi keppejä. Nukalla oli ihan mukava vauhti, mutta välillä hieman jumittui putkeen tutkimaan jotain. Oma ohjaaminen oli taas vaan vähän sitä sun tätä. Milloinkohan sitä oikeesti oppisi? Tyytyväinen olin kuitenkin Nukan asenteeseen. Lopuksi Nukka teki keppejä muutaman ohjurin ollessa paikoillaan. Hyvin lähti hakemaan oikeaa reittiä, välillä tuli virheitä, mutta korjasi itse. Aloitukset onnistui hyvin. Ruska kanssa sitten radalle ja voi hyvänen aika. Heti lähti käsistä ja kaarrosta tuli kauheasti, kun ohjaaja taas oli ihan myöhässä. Sai kyllä olla tarkkana ajoituksen kanssa tai siis saisi olla tarkkana. Se tarkkana kun ei millään meinaa onnistua minulta.

Rumarakki 12.4.

 Lauantaina oli sitten vuorossa aluevalmennusta Kuopiossa ACElla. Harri oli suunnitellut meille "kisaradan" eli Nukkakin on nyt "startannut" hyvin epävirallisesti. Rata oli oikeen mukavan oloinen, muutama hieman kinkkisempi kohta, joka me Nukan kanssa vedettiinkin pitkäksi. Rengas osottautui vaikaksi, vaikka tällä viikolla juuri käytiin sitä reenaamassa. Erilainen rengas oli Nukan mielestä hyvin epäilyttävä. Nukka veti minusta ihan mukavalla vauhdilla ja pienien kömmellyksien kautta saatiin rata suoritettua läpi. Kisa toteutettiin joukkuekisana ja joukkueet tehtiin "koon" mukaan. Me Nukan kanssa alettiin jo makseiksi ja kappas niin se Nukka vaan hyppeli 60cm rimat ilman ongelmia ja okserikin meni siellä seassa. Maksit muuten voitti eka kisan, mutta toisella kierroksella oltiin sitten ainoa joukkue, joka huononti aikaa. Lopuksi otettiin vielä este reeniä. Aikaa tuntui olevan ruhtinaalisesti, kun kaikki eivät olleet paikalla. Käytiin Nukan kanssa tekemässä rengasta ja alkoi se sieltä löytymään oikea reikä. Myös puomin kontaktia katsottiin ja Harrin ohjeiden mukaan meillä pitäsi alkaa tehdä palkkausta eteen vapauttaen koira. Naksuttimella siis "palkattais" koira pysähtymisestä oikeaan asentoon ja sitten heti vapautus. Nukalla pitäisi olla selvnä pysähtyminen kontaktille, joten tämä olisi nyt ihan looginen vaihe.

Saatiin ihan viime tipassa aluevalmennuksessa paikka myös hugeen. Otin Nonan reenamaan, kun Ruskalla oli kisat tulossa. Tehtiin Nonan kanssa Harrin penturata, jossa oli putki, hyppyjä ja muuri. Hyppyjä oli pari kipaletta. Ideana oli ohjata pieni rata, jossa ensin putken kautta laitettiin koira hyppäämään ja otettiin seuraavalle hypylle vastaanottovalssilla ja siitä muurin kautta taas vastaanottovalssi ( sama hyppy) ja sitten hirtolla putkeen. Valssit onnistuivat yllättävän hyvin, kun en liikaa kiirehtinyt, mutta se hirtto. Oma suoriutuminen siitä oli olematon, joten eipä se Nona oikeen päähään menny. Muutamia toistoja, joissa pari hyvää suoritusta siihen hirttoon asti. Nona kulki hyvin ja sillä oli kivaa. Seuraavalla kiekalla sitten sama kuvio sokkareilla siis persjätöillä. Ihan hyvä, mutta toisen puolen sokkari oli minulle jotenkin vaikea ja olin hieman myöhässä, jolloin Nona tuli liikkeen mukana ohi. Hirtto ei taaskaan onnistunut, joten sitäpä siis harjoittelemaan. Viimeisellä kiekalla vielä pieni pätkä, jossa oli kolme hyppyä ja putki ja sieltä samaa reittiä takaisin. Hypyt oli ns. J muodossa, joten ajatuksena oli saada koira hakemaan hypyt mahdollisimman pienellä liikkeellä. Jouduin kyllä liikkumaan jonkun verran ja eka kerralla viimeinen hyppy vedettiin ohi ihan oman huolimattomuuden takia. Nonan kanssa oli vaan taas melkosta kiva tehdä hommia. :D Ihan niin kiva ei ollut katsella toisten aksailuja, ainakaan Nonan mielestä. Nona olisi tahtonut päästä itse kentälle, kun näki toisen koiran suorittavan radalla. Vähän piti huutaa ja sinkoillakin.

Sunnuntaina suunnattin sitten Varkauteen agikisoihin. Ruskan kanssa oli tarkoituksena kolma rataa juosta. Alkuvaikutelma ekasta radasta oli ihan ok, vaikkakin melkosen haastavia kohtia siellä oli. Noh, omaa huolimattomuutta siitä tulikin hylky 9esteellä, kun ohjasin 8 hypyn turhan läheltä ja työnsin koiran takaakierrolle. Lopussa tehtiin sitten vielä komeasti triplahylky, kun Ruska kaahatti ja jäin odottamaan ja sitten en enää ennättänyt työntää takaakierrolle. Ihan hyvä fiilis jäi tästä kuitenkin, sillä Ruskalla tuntui olevan hyvä vauhti ja vire. Ainut vaan, että oma tekeminen oli vähän varovaista ja niin myöhässä. Ruska siis teki laajoja kaarroksia enkä oikeen saanut sitä kunnolla ohjaukseen. Toinen rata tuntui olevan ihan jees, vaikkakin taas oli tosi haastava kepeille vienti ja alun takaakierto ja putkiansa toi oman jännityksen. Valitsin alkuun saksalaisen, vaikka siinä oli riskinsä, että koira menee väärän pähän putkea. Ruska meinasikin mennä, mutta huomasi ilmeisemmin viime tipassa, että eipä se sinne ohjaakaan. Tästä ihan hyvä pätkä kepeille ja onnistuin niistämään koiran oikeaan väliin, vaikka eipä se mahtanut kaunista olla. Melko hitaat kepit myös. Loppuun meinasi tulla kiire, kun ajattelin vaan myöhästyväni valssista, joka piti tehdä A:n jälkeisen hypyn jälkeen. Kiire ilmeisemmin kostautui, kun Ruska oli roikassu kontaktin hyvin yli. Viimeisenkin hypyn meinasi vetää ohi, mutta korjasi itse lopulta. Tämä oli kyllä sellainen vääntämällä väännetty rata, kaarrosta tuli taas ja mulla oli muka hirveä kiire ja silti olin myöhässä. Kymppi saatiin tältä radalta ilmeisemmin juuri A:n ja puomin alasmenoilta. En oikeen itse edes tiennyt mitä tuolla radalla oli tapahtunut, luulin sen jopa olevan hylky alun sähellyksen jälkeen. Ainut positiivinen asia tällä radalla oli se, että vauhti riitti ihan reippaasti. Viimeinen rata ei ollut yhtään sen helpompi, vaikka teknisesti ihan suoritettavissa. No meidän teknisyys jäi varmaan jo lähtökuoppiin, sillä olin jo ihan ensimetreistä lähtien ihan hukassa ohjauksen kanssa ja vastaanottovalssi tuli myöhssä ja venyi ja lähetin koiran hyppäämään esteen värältä puolelta. Siitä sitten Ruska haki putken, vaikka piti mennä A:lle, uudestaan A ja jäi himmailemaan harjalle ja sitten roiskasi sieltä alas, ei tullut pakkovalssiin, sentään hirtttoon tuli, olin ihan pihalla ja hukassa enkä saanut vietyä kepeille, ja sieltä vielä loppuhuipennuksena puomille Ruska ampasi kuin tuli perseen alla ja roiskasi kontaktin yli ja juoksi ihan suoraa taakse katsomata ulos radalta repun luokse palkalle. Tuomari jo kommentoi puomin jälkeen sanomalla "no niin", ilmeisemmin Ruska otti hyvin tästä vinkistä vaariin. Ja kylläpäs se vaan pistää edelleenkin porisuttamaan, kun vaan joutuukin ajattelemaan tuota rataa. Tulos sinällään oli ihan oma moka, mutta tuo Ruskan muu käyttäytyminen ja suorittaminen oli kyllä jotain ihan hirveää. Suoraan sanottuna koko hallinta ja kontrolli puuttui ihan täysin..ihan tulee flasbackinä mieleen eräs poropaimennuskoe. Puuh ja huuh..

Agia ja tottista

Viikko alkaa olla vierähtänyt ja jonkinlaista reeniä on käyty puuhastelemassa. Viime viikon perjantaina oltiin tuttuun tapaan RumaRakilla aksaamassa. Ruska ja Nona pääsi nyt reenaamaan, kun Nukan kanssa piti hieman neuvotella sopimuksesta. Toivottavasti saatiin se nyt kuntoon. Ruskalla edelleen on reeneissä mukava vauhti ja se kestää jopa toistoja melko hyvin. Viime perjantain reeneissä haasteeksi nousi puomin ylösmenokontakti. En vaan saa omaa liikettäni oikein rytmitettyä, niin että Ruskakin muuttaisi rytmiä. Nyt puomi oli nimittäin putken jälkeen suorassa linjassa, joten sai melko hyvät vauhdit. Muuten olin Ruskan tekemiseen oikeen tyytyväinen, vielä kun saisi omankin ohjauksen kohdalleen. Nonan kanssa tehtiin 8 esteen ratapätkää, jossa oli hyppyä, muuri ja putkia. Nona oli taas valtavan loistava ja ohjaajalla oli hieman ongelmia ehtiä ajoissa. Nona ei vielä oikeen osaa hakea edestä esteitä, etenkin, jos laahaan takana. Nonan kanssa aksaaminen on kyllä vielä ollut hyvin terapeuttista, saa nähdä miten sitten käy neiti on iso.

RumaRakin reenit 5.4.

Maanantaina pyörähdimme omalla hallilla tekemässä pienet aksat. Nona teki vähän keppejä, jotka ei millään sujuneet. Kaksi vikaa väliä kyllä menee, mutta se kolmas takkusi. Tehtiin myös suoraa pätkää, joka loppu pussiin. Tämäkin hieman takkusi, sillä Nona tuli helposti liikkeen mukana esteen ohi. Esteinä oli pituus, hyppy ja pussi. Eivät olleet ihan suorassa suorassa, vaan hieman vinosti suorassa. Ongelmaksi tuli myös se, että kun Nona oppi kulkeutumaan palkalle esteen väärältä puolen, oli sitä vaikea korjata. Puuh.. Ruskan kanssa tehtiin sitten keppejä etupalkalle ja kontakteja. A:n alastulo on taas hidastunut ja vähän Ruska alkaa himmailemaan harjalla. Ei oikeen millään saatu alastuloa nopeammaksi, vaikka yritin hetsata. Kepeillä oli mahtava vauhti, tällä kun tekis kisoissakin. Nukka teki myös kontakteja tai vaan A:ta ja puomia. Nukalta löytyy oikeen mukava vauhti ja napsahtaa hyvin paikoilleen. Tästä tykkäsi myös Nukka itse. Kaikkien kanssa vielä pieni ratapätkä, jossa oli ensin suora, joka loppui putkeen (A:n alla) ja sieltä takaakierto. Nonan kanssa sai ottaa kunnon etumatkan, että ehti ohjaamaan kolmannelle hypylle, joka oli hieman vinosti linjassa. takaakierron Nona teki mallikkaasti, kun oli ohjauksen kanssa ajoissa. Nukalle ja Ruskalle tuli samalla myös putki / A erottelua ja hyvin toimi.

Keskiviikkona taas uusi pyrähdys hallille ja pieni rata tai Ruskalle siinä tuli 19 estettä. Otin taas pätkän Mujusen Salmen kirjasta sivulta 153, joka oli hyppyrata. Lisäilin vähän esteitä oman mielen mukaan, mm. puomi ja toinen putki. Nonan kanssa tehtiin ensin vaan rengasta. Hyvin nopeasti alkoi Nona hakemaan oikeaa reikää. Sitten siirryttiin tekemään pientä ratapätkää, joka ensin rakennettiin osissa. Pätkällä oli mm. ennakoiva valssi, vastakäännös ja pakkovalssi. Kyllä se vaan on mainio tuo Nona. Ruskan kanssa ennakoiva taas hieman kaarratti ja vastakäännös oli melko hidas. Parempaakaan en tähän keksinyt, kun en oikeen millään muulla ennättänyt. Rata alkoi siis suoralla pätkällä (hyppy, rengas, pituus), jonka jälkeen 4 hyppy oli pituuden oikealle puolella 90 asteen kulmassa ja 5 hyppy melko suorassa linjassa nelosen jälkeen. 6 hyppy oli sitten vitosen kanssa samalla kohtaa vasemmalla puolen. Kutoselta sitten putkeen, putken jälkeen täyskäännös ja pari hyppyä suorana, jonka jälkeen 9 hyppy 90 asteen kulmassa takaakiertona ja siitä kepeille. Olisi kai paremipi opetella piirtämään radat, kun tämä selostaminenkin on haastavaa. Mutta siis..kepeille vienti onnistui, kun teki putken jälkeen toisenhypyn jälkeen valssin ja laittoi takaakierrolle. Sama pakkkovalssin kanssa aiheutti sen, että oma liike vei koiran keppien aloittamisen pitkäksi. Tätähän siis kokeiltiin Ruskan kanssa. Ruskan kanssa ehti hyvin tehdä valssin, mutta Nonan kanssa ei kyllä mitekään. Nukan kanssa sama pätkä, paitsi ei keppejä. Kappas, Nukka teki mukavalla vauhdilla ja asenteella. Rimat oli vieläpä 55cm ja rengaskin maksina. Ehkä me vielä päästään joskus Nukankin kanssa käyntiin agissa.

Muuten viikko on vierähtänyt sitten vähän tokoillessa. Tottisreeneissä käyttin viime sunnuntaina ja voihan vietävä. Melkeen voisi alkaa parkumaan..Ruskan seuraaminen on nyt mitä on. Tuonne PK-puolelle ei mahda olla ollenkaan vietikäs. Yritettiin sitten sitä kontaktia rakentaa paremmaksi ja vähän se alkoi toimimaan. Nukan kanssa lelulla perusasentoa ja plääh..Kunpa saisi jonkun käsikirjan Nukasta. Neiti nimittäin hyvin helposti ulkoisti itsensä hajujen maailmaan. En tiedä tekeekö Nukka tätä ihan vaan kiinnostuksesta vai siitä, että pitää jotenkin rauhoittaa itseään. Kotioloissa / omatoimireeneissä lelupalkkaus sujuu mainiosti ja Nukka taistelee hyvin, mutta koulutuskentällä / -hallissa ei oikeen kunnolla irtoa tai jos irtoaa, niin kyllääntyy pian ja alkaa haistelemaan. Siinäpä sitä rojektia..

Lopuksi vielä vähän kuvia ja video Ruskan tavasta pyytää myyriä.

Motivaatiokoulutusta, Nuppijumppaa ja tokoilua

Pääsiäispäivät vietettiin Kajaanissa, sunnuntaina oli luvassa Vappu Alatalon motivaatiokoulutus ja maanantaina luento psyykkisestä valmentautumisesta. Osallistuttiin Ruskan kanssa motivaatiokoulutukseen. Meidän vuorolla paneuduttiin viretilaan tokoillessa, etenkin seuraamisessa. Ensin näytettiin meidän perusseuraaminen ja sen jälkeen yritimme viritellä koiraa sopivaan vireeseen. Noh, tässä vaiheessa homma kosahti, sillä minun "virittelyt" eivät joko virittäneet koiraa oikein tai sitten koiran vire ehti jo laskea. Kävi myös ilmi, että kävely on hyvin haastavaa, etenkin jos kääntyy vasemmalle. Täytyisi siis itsellä taas harjoitella tuota steppaamista. Eipä se ihme, että kokeessa käännös vasemmalle kosahti. Uusi yritys viritellä koiraa, käytin välillä lelua ja sitten otin sen vaan pois. Taas ehti Ruskan vire laskea ennen liikkeen aloittamista. Hankalaa oli nähdä se oikea tila ja tein hieman konemaisesti virityksen ja siirtymän liikkeen alkuun. Nyt saammekin sitten keskittyä siihen, että "liike" alkaa jo ennen kehäänmenoa. Viimeisellä kerralla Ruska lähti hakemaan "palkkaa", tutussa hallissa kun oltiin, niin lähti repulle. Tässä kohtaa Vappu ohjeisti juoksemaan karkuun ja niin sitä juostiin. Sieltä se Ruskakin sitten pinkoi mukaan innoissaan ja sitten siitä lähdettiin suoraa seuraamiseen. Tämä oli toimiva kompinaatio ja kuulemma oikea kohta. Jotain saatoin siis oppia. Kiitosta saatiin myös siitä, että osasin palkata oikeissa kohdissa, mutta noottia siitä, että potkin koiraa käännöksissä. Vapun mielestä Ruska oli myös oikeen mukava porokoira. ;) Ruska sai yllättäen myös enenmmän kehuja sen otteistaan ja olemuksesta ja jopa ulkonäöstä. Minun on helppo yhtyä kehuihin. :)
Tässäpä sitä olis taas työsarkaa reenailla viretila kuntoon, en rehellisesti tiedä jaksanko motivoutua siihen ihan perusteellisesti. Toki joudummehan me joka tapauksessa kiinnittämään huomiota siihen, että tekeminen on kivaa. Pitäsi vaan löytää se kunnon tokoilumotivaatio. Loppupäivä meni sitten kuunnellessa ja katsellessa muita koirakkoja. Ihan mielenkiintoisia tapauksia oli ja toivottavasti jäi oppiakin mieleen.

Maanantaina sitten luennolle. Luennolla käsiteltiin viretilaa, jännittämistä ja keskittymistä. Paljon tuli asiaa, osa oli jo hyvin tuttua, toki lajispesifit esimerkit olivat hyviä ja tarpeellisia. Välillä tehtiin keskittymisharjoituksia sekä jaettiin keinoja saada jännittäminen hallintaan ja lopuksi oli vielä rentoutuminen. En nyt hirveästi tähän rustailla luennosta. Pitää yrittää kirjoitella muistiinpanot paremmalla ajalla puhtaaksi. Paljon hyvin keinoja tuli, joita varmaan tulemme testailemaan reeneissä ja kisoissa, meillä kun selvästi kisoissa alisuoriudutaan.

Tänään lauantaina sitten pyörähdimme taas Kajaanissa Sulkalan Katjan tokokoulutuksessa. Osallistuttiin Nonan kanssa vähän jo kouluttajankin vuoksi. Tehtiin Nonan kanssa seuraamista, noutoa ja kaukojen vaihtoja, lopuksi vielä paikallaoloa ryhmässä. Nona työskenteli mukavalla otteella. Seuraamisessa kontakti hieman herpaantui, kun Katja käveli takana. Vielä ei Nona kestänyt namikäden katoamista, eli on vielä kädessä kiinni. Tämä olisi nyt sellainen projekti, joka meidän pitäisi alkaa reenaamaan samoin myös perusasentoreenit ja kontakti. Sitten noutamista, ensin nostamista ja luovuttamista, sen jälkeen hakemista. Nona nosti kapulan mielestäni melko hyvin, väljähän se luovutus vaan on. Ensimmäisellä kerralla heitettäessä otti kapulan vähan huonosti suuhun, pohti hieman voiko ottaa, mutta otti sitten ja tuli ihan hyvällä vauhdilla takaisin. Toisella hetsattiin vähän, niin otti paremmin ja kolmannella vielä pieni juoksukisa kapulalle. Katjan mielestä nouto oli hyvällä mallilla, mutta muistutti, että liikaa ei kuulemma kannata hetsailla. Viimeisenä sitten kaukojen vaihtoja. Maahan-istu, maahan-ylös ja istu-ylös. Nämäkin kuulemma meni hyvin. Aika hyvin jalat paikallaan pysyivätkin. Tekniikkaa siis vaan hiomaan ja samalla käskyjen opettelua. Pitäsi vaan päättää mitä käskyjä haluaa käyttää. Katjalta saatiin kyllä paljon positiivista palautetta, onhan Nona vielä nuori koira, joten hirveää kiirettä ei tarvi pitää. Nonan kanssa oli kyllä mukava touhuilla, kun neiti teki niin kivasti hommia, välillä toki pystyi käydä tykkäämässä muistakin ihmisistä. ;) Alkaa se Nonakin pikkuhiljaa tottua häiriöihin, sillä työskentelymoodi on selvästi parantunut, vaikka häiriöitä on ollut tarjolla.

Aksaa ja vähän tokoilua

Paluu arkeen pääsiäislomien jälkeen. Käytiin Iisalmessa Nonan kanssa pentutokossa. Lähinnä mentiin vaan hömpöttelemään ja katselemaan muita koiria. Tällä kerralla Nona jo selvästi jaksoi paremmin keskittyä minuun, eikä tarvinnut tuijotella muita. Tehtiin perusasioita, kuten pujottelua, maahanmenoa, luoksetuloa, ruuhkakävelyä ja ohituksia. Välillä omikseen tehtiin maahan-istu vaihtoja, perusasentoa ja leikittiin. Sitten Ruskan kanssa jatkoryhmän vuorolle touhuilemaan. Yritin kiinnittää huomiota hyvään vireeseen ja alkuun tämä onnistuikin. Viritin koiraa ja jätin maahan kentän laidalle. Kutsuin luokse ja lähdettiin suoraa seuraamaan. Välillä Ruskalla ote pääsi herpaantumaan, mutta sitten taas jatkoi. Käännökset vasempaan minun pitäsi opetella paremmmin,sillä meinaan aina potkaista Ruskaa, samoin täyskäännös. Kuivaharjoittelua kävelyyn siis. :P Sitten tehtin AVO luokan liikkeistä maahanmeno ja luoksetulo tehostopilla sekä noutamista. Noutamiseen otettiin liikkuri häiriöksi. Liike sujui muuten hyvin, mutta nyt Ruska varasti edestä sivulle. Kapulan ottamiseen pitäsi myös alkaa kiinnittää huomiota, ettei ryntää päälle. Tämän jälkeen Nukan vuoro. Nukan kanssa sueraamisen alkeita ja käännöksiä. Tein vielä nami kädessä, kun tahdoin pitää hyvää virettä yllä. Nukka kyllä seuraa näin hyvin, nyt pitäsi oikeasti alkaa kehittämään tuota kestävämmäksi. Nukkaa vielä selväti häiritsee häiriöt. Sitten maahanmenoa peruuttamalla ja vielä seuraamisesta. Avustin ensin käden kanssa, koska tahdoin koiran reagoivan heti käskyyn. Tämän jälkeen vielä ilman apuja muutaman askeleen päähän ja palkkaus. Seuraavaksi luoksetuloa lelupalkalla. Nukka syttyi hyvin leikkimään ja tuli hyvällä vauhdilla. Tämä on sitä Nukkaa, josta tykkään valtavasti. Vielä vähän noutoa. Meno kapulalle oli paikoin hidasta, pitää seuraavaksi hetsata lähdössä. Palautus hyvä vapautukseen asti, paitsi Nukka ei meinannut irroittaa otetta kapulasta, vaikka vapautti. Nukka tauolle ja Nonan kanssa noutoa. Nona ei selvästikään oikein tykkä tuoda kapulaa minulle. Se kyllä hyvällä vauhdilla juoksee hakemaan ja palauttaa, mutta luovutus on vielä ihan fletku ja löysä. Ehkäpä saamme koulutuksessa tähän vinkkejä.

Keskiviikona sitten aksailun vuoro. Valitsin reenin Nonan mukaan ja teimme agilitylehden 6/12 käännösharjoituksen. Harjoituksessa siis yksinkertaisesti putki ja kuusi hyppyä. Tarkoituksena oli harjoitella kääntymistä ja rata oli suunniteltu molemmin puolin identtiseksi. Nonan kanssa ensin harjoiteltiin jarruvalssia. Radalla tuli ensin suora pätkä: putki, hyppy, hyppy, jonka jälkeen käännös ja hyppy, joka sekin käännyttiin, tämän jälkeen suora pätkä kaartaen ja sitten taas loiva käännösja puolen vaihto. Valssit lähti ihan mukavasti, vaikka toiselle oli vauhti selvästi hitaampi ja meinasin taas hätiköidä. Mukavasti Nona kuitenkin kääntyi ja alkoi hakemaan esteitä. Harjoiteltiin molemmin puolin pätkissä ja palkkasin välillä käännöksestä välillä suoralla. Nonalle tauko ja Nukka kehiin. Nukalle rimat 50cm ja sitten haettiin rähinää. Aika mukavasti Nukka syttyi ja tuli ihan kelpo asenteella. Nukalle pätkät molemmin puolin ja sitten autoon. Ulkona vielä palkkasin lelulla ja hyvin syttyi Nukka leikkimään. Nona uudestaan kehiin ja nyt harjoiteltiin käännökset vastakäännöksinä. Tämä tuntui toimivan paremmin. Sitten taas Nona tauolle ja Nukka tuli revittämään koko pätkän (18 estettä). Hyvällä rähinällä Nuka eteni ja lopuksi palkkasin vielä lelulla, mutta pienen leikin jälkeen astuin joko tassun päälle tai Nukka puri itseään kieleen, kun vingahti ja lopetti leikin. Vielä pieni vauhtipätkä ja vedätys autoon. Ruskan vuoro käydä vetämässä pätkä. Ruska oli taas oma itsensä ja veti mukavalla asenteella. Kokeiltiin valsseilla ja vastakäännöksillä rata läpi. Ensin vastakäännökset kyllä venyi tai en vaan saanut niitä ajoitettua oikein. Muutaman harjoittelun jälkeen sujui paremmin. Ruskalle nyt haettiin lähinnä vaan asennetta ja vauhtia hommaan. Veilä Nonan kanssa koko rata läpi ensin valsseilla ja sitten puolikas vastakäännöksillä. Hyvin se Nona kulkee ja edelleen tykkään sen asenteesta tehdä hommia. Sitä mennään kirjaimellisesti kieli poskella. Lopuksi vähän hömpöttelynä lähettämistä putkeen pimeästä kulmasta. Ja sitten koko köörin kanssa vielä lenkille metsään.

Aksaa ja poroja

Pääsiäislomat koitti ja me suuntasimme kulkumme pohjoista kohti. Hurruuttelimme torstaina Rovaniemelle veljeni luokse. Matkan varrella Soni jäi hoitoon, joten saatiin tyttöjen kesken reissata. Pitkäperjantaina meillä oli luvassa muutama startti agilityä Pellossa. Aamupäivästä kävimme kuitenkin nauttimassa auringosta Kemijoen jäällä. Täytyy tunnustaa, että pienoinen "koti-ikävä" iski katsellessa tuttuja maisemia. Iltäpäivästä sitten kohti Pelloa. Saavuimme paikan päälle hieman ajoissa - onneksi. Aikataulu oli nimittäin edessä, joten maksitkin aloittivat aikaisemmin. Minien ratoja katsellessa totesin ensimmäisen radan olevan melko kinkkinen. Rataan tutustuessa jouduin muuttamaan suunnitelmaa vielä hieman ja itseasiassa muutin sitä vielä lädön hetkelläkin. Puomi/ pussi erottelu toimi hyvin ja pääsimme suunnilleen mallikkaasti esteelle 6, joka oli kepit. Vienti kepeille oli hieman haastava ja vieressä oli vielä ansaputki. Tämän hieman sössin ja Ruska veti pitkäksi kepeille viennin. Olisi pitänyt jättää hieman paremmin tilaa Ruskalle hakea alku. Siitä jatkoimme matkaa ja onnistuin mielestäi tekemään ihan kelpo pakkovalssin, joka on minusta ihan kamala ohjauskuvio. Tältä osin haaste otettu siis vastaan. Rata jatkui ihan mukavasti suoralla pätkällä muurin, mutken ja A:n kautta. A:lta sitten putkeen vienti ja sen jälkeen oli ollut putken lähdön tasolla hyppy. En tiedä mikä ihme häiriö Ruskallle tuli, mutta kääntyi putken suulla väärän suuntaan ja kun kutsuin suikasi putkeen takaisin. Hylky tuli siis. Siitä sitten loppuun. Kolmanneksi viimeisellä valui valssi turhan pitkäksi, olin kai taas vähän myöhässä. Vähän jäi kaivelemaan virheet tuolla radalla, joten päätin keskittyä paremmin seuraavalle. Katsellessa taas muiden kokoluokkien suorituksia totesin radan melko haastavaksi. Kovin montaa puhdasta rataa ei tullut. Rataan tutustumisessa tuumasin kuitenkin tämän radan sopivan meille, kun mielestäni olemme harjoitelleet vastaavia asioita. Rata lähti ihan mukavasti käyntiin ja Ruska juoksi hyvin puomille (putki oli vieressä). Hieman hitaat oli kontaktit, mutta olipa se meno taas muutenkin hieman hitaampaa. Kepeille vientikin hyvin hidas ja itse kepit ne vasta hitaat olikin. Puhtaasti kuitenkin tähän asti. Kepeiltä taas jatkettiin ieman suorempaa pätkää, niin löytyi vähän paremmin vauhtiakin. Kinkiset kohdat hoidettin hyvin ja Ruska malttoi jarruttaa keinulla. Jäi vielä keinulle seisomaan kontaktiin, vaikka mielestäni vapautin sen  melko nopsaan. Pakkovalssi putkella onnistui hyvin ja sitä seuraava saksalainenkin, sitten vielä loppusuora. Puhtaasti tultiin ja aikakin riitti. Miedän ensimmäinen nolla siis kolmosista. Vauhti ei ollut huumaavaa, Ruska oikeesti pystyis vetämään paremmin. Viretilaa pitäisi siis saada paremmaksi, myös ohjaajan.

Takaisin Rovaniemelle hieman lepäämään ja sitten lauantaina uudestaan Pelloon. Nyt suuntasimme kulkumme eräälle porotilalle, johon olimme menossa paimennusharjoitteluun. Pihaan ajaessamme porot käyskentelivät vapaana tilan ympärillä. Lähdimme Ruskan kanssa ensin liikkeelle. Ennen aitaan menoa Minna kertoi asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota koirassa ja poroissa. Ruska oli liinassa ja lähdimme ensin vain kiertämään aitaa. Heti, kun Ruska meinasi tuijotella poroja tai kiihtyä ( korvat ja häntä ylös), niin siitä huomautettiin. Melko nopeaan päästiin kuljettamaan poroja, jopa ihan hyvässä mielentilassa. Ruska osasi hyvin lukea laumaa ja purkaa painetta, kun oli sen tarve. Tämä ei ole aikaisemmin tullut poroilla esille, kun Ruska on vaan kaahottanut perässä. Vähän aikaa kuljettelimme, niin että liina roikkui perässä. Ruska pysyi vielä hyvin lähellä minua, kun en itse oikeen uskaltanut päästää sitä. Sitten Ruska tauolle ja Nukka aitaan. Samalla kaavalla Nukallekin ensin vaan kuljeskelua ja oleskelua aidassa. Muutaman kerran Nukka vähän säpsähti sitä, että porot lähtivät liikkeelle hieman vauhdikkaammin. Muuten Nukan meno oli hieman kummallista, sillä Nukka olisi tahtonut haistella koko ajan. Hyvin se kuitenkin piti silmällä poroja. Jatkoimme harjoitusta kulkeskelemalla aidassa ja kielsimme haistelun. Hieman mahtoi Nukka tästä hämmentyä, mutta nöyrtyi komentoihin. Kun pääsimme lähemmäs poroja, sallimme haistelun. Vähän aikaa koitimme kuljetella, mutta jotenkin tuntui siltä, että Nukka otti poroista kovasti painetta ja tahtoi vaan haistella ja syödä kakkaa. Oleskelimme aidassa jonkun aikaa ja sitten vaihdoimme taas koiraa. Ruska pääsi jatkamaan kuljettamista nyt vapaana. Alku alkoi hyvin ja Ruska kuunteli ohjeita ja luki hyvin laumaa. Ruska kuljetteli laumaa jonkun pätkän "yksinään" noin metrin minun etupuolella. Sitten tapahtui jotain ja mopo karkasi käsistä. Vanha Ruska tuli takaisin ja porot sai kunnolla kyytiä. Mikä parasta kaikki komennot kaikuivat kuuroille korville, jos koiran sai pysäytettyä, niin se luikki itse takaisin porojen perään. Vähän aikaa ehti juoksuttaa poroja ja allekirjoittaneella kiuhui melkein jo yli. Tässä vaihessa Ruska huomasi taas omistavansa korvat ja kerroin Ruskalle selvän mielipiteen paimensauvan avulla hänen toiminnastaan. Ei, ei koiraa hakattu, mutta muuten palaute oli kovanlainen. Nyt Ruska huomasi olevansa taas nöyrä porokoira, joten sitten laitettiin se takaisin hommiin. Kuljetettiin tokkaa taas ihan mukavalla otteella, paitsi nyt ei Ruska oikeen uskaltanut toimia itse. Kulki siis melko tiiviisti minun vierellä tai jopa takana. Tästä kohdasta on vähän videokuvaakin. Sitten pysähdyimme hieman jutustelemaan ja pienen tauon jälkeen lähdimme taas liikkeelle. Ruska nyt selvästi tulkitsi liikkeelle lähtemisen väärin ja pinkaisi porojen perään. Nyt minun ei tarvinut kuin karjaista kunnolla ja tehostaa käskyä paimensauvan kanssa. Ruska päätti jättää porot ja tulla minun luokse. Hieman jouduin sille kyllä taas antamaan palautetta. Sitten uusi lähtö ja kuljettamista. Vähän ajan jälkeen jäimme taas vaan oleskelemaan aitaan ja Ruskakin sai melko vapaasti käyskennellä aidassa. Osa poroista laittoi jopa maaten, joten oikea mielentila saatiin saavutettua tältä osin. Siinä jutustellassa porot lähtivät välillä liikkumaan ja tulivat tuijottamaan meitä. Ruska kärtsähti tästä taas, vaikka pari kertaa tarvi vaan huomauttaa nätisti. Pikku pyrähdys taas poroja kohti, mutta karjasulla tuli taas takaisin anteeksipyytelevänä. Jatkoimme oleskelua vielä jonkun aikaa ja kun oltiin päästy taas levolliseen tilaan lähdimme pois. Jutustellessa totesimme Ruskan omaavan melko ison moottorin paimentamiseen. Se kun tuntui kuumenevan porojen tuijottamisesta toden teolla. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että Ruskalta löytyy laumanlukutaitoa. Se osasi siirtää katseen muualle, kun painetta piti löysätä. Tämä reissu vahvisti kyllä käsitystäni siitä, että Ruskalla on hyvä,vahva paimennusvietti. Kantapään kautta saadaan vaan hieman nyt opetella asioita. Pieni viedopätkä Ruskasta: Ruska poroilla

Sitten vielä hieman kuvia Rovaniemen nähtävyyksistä.

Ounasvaara

Jätkänkynttilä