Pettymyksiä ja ilon hetkiä

Tämä viikko on käynnistänyt treenikauden ihan toden teolla. Aloitimme Nonan kanssa tokokurssin Ponderalla, joten yritämme myös muistaa tehdä kotiläksyt. Eka kerta oli viime viikon perjantaina. Silloin katsoimme seuraamista, joka meillä ei ole ollenkaan valmis. Saimme kuitenkin kiitosta ihan hyvästä seuraamisesta, mutta juuri se jokin puuttui sieltä myös kouluttajan mukaan. Teimme sitten lelun kanssa jännitettä ja perusasentoon tulemista. Tämän saimme myös kotiläksyksi. Nonasta tulee selvästi aktiivisempi lelupalkalla, joten minun kai on pakko alkaa opettelemaan se todenteolla.

Tämä viikko käynnistettiin sitten pienellä tokottelulla. Nonan kanssa tuota kotiläksyä ja vähän luoksetuloa. Nukan kanssa katsoimme seuraamista. Ei kestä vielä ilman imutusta/ palkkaa, vaan alkaa aika pian haahuilemaan. Tosin sitten kun Nukka seuraa, se tekee sitä todella hienosti. Nukan vahvuuksia on hyvä takapään käyttö, aina silloin kun neiti muistaa seuraavansa. Nukan kanssa yritimme myös leikkiä ja kyllähän se sujuu, ainakin ekat pari minuuttia, jonka jälkeen kyllästyy. Nukalla olis vaan sen verran hyvä saalisvietti, että tuo lelupalkka olis selvästi nostattavampi, mutta sitä kestoa pitäsi reenata. Ruskan kanssa seuraamista, jääviä ja luoksetuloa. Sittenpä kiiruhdimme Nonan kanssa hiihtoreeneihin. Minä tosin olin taas ilman suksia, kun lentsu vielä vaivasi ja pakkasta oli -17 astetta. Nonalle otettiin palkka eteen. Ekaksi tehtiin ihan lyhyt pätkä, joku 100metriä, sitten vielä pari 400metrin pätkää. Nona nosti virettä hyvin jo lähdössä ja juoksi minun silmään melko sujuvasti. Hiihtäjä ei enää häirinnyt perässä, kun menohaluja eteenpäin oli hyvin. Loistavaa!!

Torstaina kohtasimme sitten suuria pettymyksiä. Kaikki alkoi siitä, kun pakkanen oli kirinyt yli -20. Kävimme ennen aksareenejä jäällä lenkillä. Pakkasen kiristyessä jäät poksui ja paukkui ja Nona oli suunniltaan. Se oli kuin säikähtänyt kauris, joka kulki sitten lenkin säpsyen korvat lintassa ja häntä koipien välissä. Takaisin tullessa se pakeni yhdelle saarelle ja jäi jumittamaan sinne. Puuh.. En ennen ole nähnyt sen olevan noin suunniltaan mistään. Rakettien pauke ja kauempaa kuullut laukaukset eivät ole ollut ongelma, mutta imuri ja kaatuvat luudanvarret jne. säpsäyttävät kyllä sen ja saavat poistumaan tilasta. Aksareeneihin päästessä mulla oli edellen vähän herkillä käyvä koira, joka kylläkin suoritti alkuun varsin mukavalla otteella. Yksi pieni lipsahdus hypyllä ja koira törmäsi esteeseen, jonka jälkeen neiti ei enää voinut hypätä. Päällisin puolin vaikutti siis olevan fyysisesti kunnossa, mutta itsetunto sai aika ison kolauksen. Loppureenit eivät sitten sujuneetkaan, kun koira vaan kiersi kaikki hypyt.

Onneksi perjantai pyyhki torstain pettymykset pois. Suuntasimme Nonan kanssa tokoilemaan. Tällä kerralla oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Kouluttajan pienen painostuksen alaisena katsoimme koko liikkeen tilan liikkuroituna. Tsadaa! Sehän sujui lähes niin kuin sen pitääkin. Seurasi ihan ok, meni maahan suht nopsaan ja nousi ylös. Perusasentoon tosin pomppasi, josta saatiin vähän palautetta. Sitten otimme häiriöharjoituksia. Nonahan tosi helposti reagoi toisten käskytykseen, joten meille oli hyvin tarpeellinen. Ensin siis liikkuroituna liike, niin että "käskyllä" jatkettiin seuraamista. Sitten liikkuri käski maahan, josta tietenkään koiran ei pitänyt mennä maahan, mutta niin se vaan ekalla kerralla sinne humpsahti. Toisella oli vielä hieman epävarma, mutta pysyi mukana ja kolmannella ei mielestäni juuri reagoinut. Sitten katsoimme vielä hieman luoksetuloa. Ensin läheltä eteen tulemista, sitten vauhdilla. Vauhtiluoksetulossa kohtasimme major hazardin, kun yksi kurssin muista koirista syöksyi kentälle minun "tänne" käskyllä. Nona tuli siihen asti hyvällä vauhdilla, hidasti hieman, kun huomasi kohti syöksyvän koiran, mutta jatkoi matkaa. Mahtavaa!! Muutenkin Nona työskenteli koko oman vuoronsa ajan hyvin keskittyneesti, eikä se välittänyt muista. Aivan loistavaa!!

Tokon jälkeen suuntasimme kiirellä hiihtoreeneihin. Nyt oli minun vuoro käyttää itseni hinattavaksi. Ensimmäinen pätkä oli joka 200m, mutta se meni loivaan ylämäkeen, jonka jälkeen tuli alamäki. Niin se vaan Nona kuitenkin syöksyi matkaan ja menohaluja riitti. Hiihtäjä ei olleenkaan häirinnyt ja siellä narun toisessa päässä sai tehdä ihan kunnolla töitä. Mentiin sitten jyrkempi ylämäki ja siinäkin Nona piti vauhtia hyvin. Alamäkikin sujui ongelmitta, mitä nyt saisi olla tarkempi siitä, että naru pysyy kireällä. Loppusuora sujui vauhdikkaasti, vaikka hieman keskittyneemmin saisi paikoin juosta. Ekaa kertaa mentiin sitten koko kilsan lenkki, pätkissä toisin. Nona teki vielä tauon jälkeen toisen lenkin. Nyt palkka jäi "maaliin", mutta silti menohaluja löytyi ns. tyhjälle paanalle. Toinen lenkki oli 700m ja se on meidän tämän hetken pisin veto. Koira vaikuttaa kyllä syttyneen hommaan ja kylläpä se vaan hihnan päätäkin pistää hymyilyttämään, kun pääsee suksille. Ihanaa, ihanaa!!

Lauantaina kävin kuuntelemassa jalostuspäivien luentoja. Ihan hyvää asiaa tuli ja oppi taas vähän paremmin tuntemaan lapinporokoiran tilannetta. Sunnuntaina suuntasimme sitten ACE:lle kisoihin Nukan kanssa. Nukka on nyt taukoilut juoksujen ajan, joten reeniä ei ole tullut. Ohjelmassa oli kaksi hyppyrataa ja agirata, tuomarina Anders Virtanen. Ekaksi oli hyppyrata, joka oli yllättävän haastava. Neljäs este oli suora putki, jonka jälkeen tuli 180 asteen käännös kepeille. Lisäksi toisen putken pää oli hyvin tarjolla keppien lähellä. Sinnehän se Nukka humpsahti, kun en uskaltanut jarrutella. Sohlattiin sitten toisessakin kohdassa, joten ihan kunnon rehellinen hylky tuli. Toinen agirata oli mielestäni hieman sujuvampi. Ja niin se Nukka kirmaili radan puhtaasti, vaikka pelkäsin kepeille vientiä. Vauhtia oli mukavasti, etenemä 3,90m/s, sillä olis voitettu tuloksen tehneet bortsutkin. Ihan vähän olen ylpee siitä!! Meille siis ojennettiin nollavoiton kera ensimmäinen serti ja siirto kakkosiin. Jäimme sitten odottelemaan kakkosten vikaa hyppyrataa. Se oli ihan kiva, toki haastava, mutta ihan looginen. Tällä radalla keppiongelmat tyrmäsi meidän menon. Nukka jätti viimeisen välin suorittamatta ja siinä sitten korjailtiin sitä. Muuten rata oli melko sujuva, mutta vähän yliaikaa tuli. Tyytyväinen voi kuitenkin olla pienen Nukan menoon. Nyt sitten jatkamme kakkosissa ja toivomme, että saamme hommat toimimaan, niin että Nukkakin pääsisi kesän SM-kisoihin joukkukilpailuun.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Niin sitä ollaan uutta vuotta kulutettu jo useampi viikko. Me olemme elelleet normaalia arkea, joka toki on hieman sisältänyt reenailua. Tämän vuoden tavoitteet jäivät asettamatta, joten voinen rauhassa vaan huokaista. ;) No kai me sentään jotain yritämme tavoitella, niin pysyy hommassa joku juju.

Ruskan tavoitteet vuonna 2014:
- Agilityssä löytää taas vauhti kisaradoille, sekä keskittyä etenkin pystyhypyn opetteluun ja kääntymiseen. Kesällä korkkaamme SM-kisat Tapereella ja MM-karsinnat Rovaniemellä. Lupa osallistua on. Heinäkuun loppupuolella voimme taas vastaanottaa agisertejä, joten loppuvuoden tavoite olisi onnistua nyysimään viimoinen serti. Hyppyserteistä ei haaveilla.
-Tokossa me koitamme tavoitella avoimen luokan koulutustunnusta.
-Tottis olisi se juttu, mikä pitäisi saada kuntoon edes ALO-luokka.
-Haussa pyrimme kehittymään, kunhan vaan pääsisimme reenaamaan kunnolla. Viime kesänä reenit jäi olemattomiksi. Esineruutu kaipaa myös parempaa tarkastelua.
-Silmätarkki ja geenitesti, jos kaikki kunnossa, niin loppuvuodesta suunnitellaan mammalomaa.

Nukan tavoitteet:
-Agilityssä saada yhteistyö toimimaan. Nousta kolmosluokkaan, mielellään niin, että saisimme SM-kisoihin seurajoukkueen.
-Tokossa yrittää saada yhteistyö toimimaan ja hioa alokasluokan liikkeet kuntoon. Josko sitten viimeistään syksyn erkkareissa kokeisiin.
-Tehdä jälkeä ja mennä siinä eteenpäin.
-Paimentelua lampailla, josko myös poropaimennustesti (taipumustesti) .
-Silmä- ja polvitarkki.

Nonan tavoitteet:
-Agilityssä oppia yhteistyötä. Saada kontaktit, pujottelu ja useat perusasiat kuntoon. Korkata kisaura. Toiveissa tämän vuoden puolella nousta kolmosiin, mutta ei oteta paineita. Nonan kanssa homma on niin erilaista, ettei yhtään tiedä mitä siellä kisaradalla tapahtuu.
-Tokossa päästä yli ahdistuksesta, joka tappaa molempien motivaatiota. Löytää reeni-into. Toiveissa korkata "kisaura".
-Tehdä tottikseen pohjia, BH loppuvuodesta, jos homma toimii.
-Haussa ja jäljellä mennä eteenpäin. Tämä kausi oli hyvin heikko haun osalta.
-Opetella valjakkohiihdon saloja. Tavoitteena löytää motivaatio juoksemiseen/ vetämiseen, vaikka suksija tuleekin perässä.

Sonin tavoitteet:
-Käydä lampailla.
-Terveystarkastuksia.
-Opetella kunnon koirakansalaiseksi, pysyä terveenä ja iloisena pikkupoikana.

Noh! Nyt ne on taas kirjattu. Mitään suuria tavoitteita ei asetettu, lajeja kun on sen verran paljon, että kaikkeen ei aika riitä panostamaan kunnolla. Näillä mennään.

Viime viikonloppuna käytiin Nonan kanssa Tamminäyttelyissä, joissa oli myös osa Nonan sisaruksista. Nonalle tulos NUO EH3 eli näytelmät olis nyt plakkarissa. Sen verran jännitti tää näytelmätouhu, että törkkäsin Nonan esitettäväksi velipojan omistajalle. Ihan hienosti se Nona siellä kehässä kipitti ja jonkun aikaa jopa seisoa pönöttikin, vaikka eipä me juuri jaksettu reenailla näytelmäjuttuja.