Kelit ovat olleet sen verran kesäisiä, että pääsimme maastoilemaan. Viime viikonloppuna muisteltiin Nonan kanssa jälkeilyä nurmella ja Nukan kanssa metsässä. Molemmille jälki oli n. 150m, jossa ekoilla ja viimesillä 10 askeleilla oli namit ja siinä välissä joka kolmannella. Molemmat menivät minusta ihan kivalla asenteella, Nukalla nyt oli tyhjillä aika kiire. Ilmaisua jouduin muistuttelee molemmille ja Nukkakin sen hyväksyi ihmeen helposti. Nukan kanssa meillä alkaa projekti takaperinketjutus, jotta saataisiin noille esineille jotain arvoa. Nonan kanssa vielä pohditaan miten toimitaan. Samaan syssyyn tehtiin myös Ruskan ja Nonan kanssa esineruutua. Ruskan työskentely on kyllä ihan hyvää, paitsi että sujahtaa tosi helposti ruudun ulkopuolella. Lähiesine löytyi helposti, takareunaa jouduttiin avustaa. Nonalle vasta rakennettiin syvältä etsimistä ja alkukankeuden jälkeen se sujui mukavasti.
Muuten olemme "urakoineet" myös agissa. Viime viikonloppu käynnistettiin RumaRakin aksakoulutuksella Ruskan kanssa. Osaahan se Ruska, mutta se vauhti ja vire. Ihan ok vauhdilla se harkat veti, mutta lisää potkua sais vielä löytyä. Tällä viikolla meillä oli loppuviikko hyvin agi painoitteinen. Torstaina käytiin omissa reeneissä, jossa Nonalle muistuteltiin A:n kontaktia ja suoraa kepeille hakeutumista. Aika hyvin toimii, vaikka se varmuus (ja sitä myöten vauhti) hieman uupuu. Nona todellakin on koira, jolle varmuuden myötä tulee sitä vauhtia. Se huomattiin myös Pro Perron koulutuksessa perjantaina. Rata sisälsi paljon takaakiertoja ja olin varma, että en ehdi mihinkään, kun Nona pitää vielä saattaa hyvinkin pitkälle. Nona kuitenkin yllättäen haki takaakierot hyvin, parantaahan niitä vielä saisi toki. Muutenkin Nona tuli ohjaukseen hyvin, vaikka persjätössä putki imi turhan hyvin, mutta saatiin sekin kohta onnistumaan pienen muistuttelun jälkeen. Puomin kontaktikin muistui mieleen. Kokonaisuutena Nona esitti kyllä varsin lupaavia otteita. Kisaikä ollaan saavutettu, joten saattaa olla, että joudumme jonkun harjoittelukisan katsastamaan. Ruskan kanssa meillä alussa oli vauhdin kanssa tekemistä, mutta meno yltyi loppua kohden ja karkasipa Ruska ohjauksestakin. Ruskan kanssa sain ohjeen vedättää sitä mahdollisimman paljon, että vauhti pysyy yllä.
Lauantaina meillä oli Nonan kanssa vuorossa aluevalmennus. Treenit alkoi mukavasti. Kontaktit onnistui melko hyvin, vaikka menohalut kasvoi vähän turhan kovaksi. Keppien aloitus onnistui ja Nona malttoi tehdä ne loppuun asti. Toisella kierroksella meillä kävikin sitten ohraisesti. Nona otti lentokeinun, joka vielä oli ihan ok, toki seuraava suoritus oli sitten tolkuttoman hidas, mutta sen jälkeen lähdimme aloituspisteeseen, ja satuin osumaan lattiakaivoon, joka piti niille ominaisen äänen (metallikansi). Tästäpä sitten päädyimme siihen, että Nona heitti hanskat tiskiin. Alkoi reagoimaan sitten lähes kaikkiin ääniin tuolla hallissa, eikä sitä enää aksailu kiinnostanut, joten aika syvälle on jo iskostunut tuo pelko. Tänään kuitenkin lenkkeilimme ongelmitta ampuradan lähettyvillä, vaikka siellä paukuteltiin, välillä jopa sarjatulella. Tänään kävimme myös hakumetsässä. Ruskalle työstettiin etenemistä, joka onnistui melko hyvin. Saadaan työstää näkkyy enemmänkin sekä muistutella suoraan menemisestä. Nonalle otettiin suoraa. Kaksi ekaa maalimiestä meni n.15metriin näöllä. Seuraavat menivät ehkä n. 20metriin äänellä. Nona työskenteli hyvin ja käytti jopa nenää. Vähän myös haukuttiinkin. Alan olla aika varma siitä, että ilmaisu rakennetaan haukkumalla.
Arkeen meillä kuulukin sitten hieman huonompaa. Sonin kanssa meillä on mennyt sukset ristiin, sillä poika ei vaan selviydy työpäivien "yksinolosta". Alkuunhan mellä oli tilanne, että Soni kulki minulla töissä mukana, osaltaan ihan vain siksi, että Ruskalla ja Nukalla oli juoksut peräkkäin. Sitten minulta kiellettiin koirien käyttö töissä (mikä ketuttaa minua suuresti) ja Sonin kanssa jouduimme opettelemaan "yksinoloa". Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten alkoi vastoinkäymiset. Soni ei rauhoittunut pesuhuoneeseen, vaan järsi oven aika järkyttävään kuntoon. Portti ei liiemmin pidätellyt pidemmissä "yksinoloissa" ja lopulta alkoi myös tekemään tarpeitaan sisälle. Sitä en saanut selvitettyä onko Soni myös huutanut, mutta kaikkea mahdollista touhuilua on kyllä keksinyt. Onneksi ei mitään suurempaa tuhoilua kuitenkaan tehnyt. Yksinoloa ei millään muotoa helpottanut liikunta, sillä aamuisin teimme kyllä ihan reilun tunnin lenkin. Nyt Soni lähti Vallan lauman luokse hoitoon, josko maalaismaisema hieman rentouttaisi poikaa.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Kehonhuoltoa, lomailua ja poropaimennusta
Aika tuntuu vierivän hurjaa kyytiä, mutta meidän arki rullaa aika samalla mallilla. Jokunen tovi sitten kävimme Ruskan ja Nonan kanssa Vartiaisen Susannan vastaanotolla. Nona ei yllättäen ollut saanut itseään jumiin mistään, mutta sellanen kumiversio se onkin ollut. Kotiläksyksi saatiin reiskajumppaa, sillä Nona hoppuliisa ei oikeen käytä takajalkojaan tehokkaasti. Onhan tämä näkynyt agissa ponnistuksiin lähdössä. Epäsäännöllisen säännöllisesti olemme yrittäneet rauhoittaa Nonan menoa, sillä neitihän kirmaa lenkit tietenkin laukkomalla. Ruska olikin sitten kerännyt itseensä useamman kipupisteen. Pitkän selkälihaksen kiinnityskohdat olivat aika jumissa, mutta onneksi oli asian osaava fyssari, joka helpotti Ruskan oloa. Meillä on Ruskan kanssa ollut agissa vähän taas vauhdin hakemista, etenkin kepit ovat takunneet ja kyllähän sen syyn nyt näki hyvin selvästi miksi. Pari päivää käsittelyn jälkeen Ruska kepitti ihan eri meiningillä ja mielestäni vauhtikin oli jo lupaavampaa. Ruskan kanssa meidän pitää muistaa vaan hoitaa selkälihaksia. Rangan taivutuksia olemmekin sitten tehneet ennen reenejä ja aina iltaisin ruoka-aikaan. Reenien yhteydessä olemme myös tehneet ilmapatjajumppaa.
Nonan kanssa tunnumme taas takkuavan agissa ja oikeastaan melkeen kaikissa lajeissa. Hiihtämässä ollaan käyty ja into on hyvä, mutta Nona reagoi suksiin vielä sen verran voimakkaasti, että pysyttelee vasemmassa reunassa. Tämä vähän vaikeuttaa minun roolia, kun vesikeleillä siellä reunassa on aikamoinen imu. Vetoreeniä siis ainakin on Nona saanut. Viime reenit meni sitten vähän penkin alle, kun olikin jäinen paana. Alamäissä joudun jarruttaa ja jäisellä kelillä siitä kuuluu aika ikävä ääni. Lopputuloksena oli, että koira jarruttaa alamäkiin ja yrittää hypätä "pientareelle". Agissa ei olla saatu kontakteja eteenpäin, eipä olla juurikaan kunnolla reenattukaan. Alkaa olla aika selvää, että kisavalmiita ei olla vähään aikaan, vaikka se kisaikä olisi ihan just kohta täynnä. Tokossa meillä kuulemma olis ALOn liikket aika valmiit, mutta se tekemisen maku ja palkkaamattomuus ovat vielä työstämättä. En vaan saa koiraan sellaista virettä reeneissä, mitä se esittää omaehtoisesti lenkillä.
Me vietimme viime viikon lomailun merkeissä ja suuntasimme pohjoiseen, jossa pääsimme nauttimaan hiihtokeleistä. Valjastin Jytyn vetojuhdaksi ja otin oman laumaan mukaan juoksemaan järven jäälle. Nonan kanssa saimme hieman taas työstää suksilla olemista tai siis suksien lähellä olemista. Muuten loma sujahti hurjaa kyytiä ohi, sillä viimeiset päivät vietimme Rovaniemellä paimennusseminaarissa ja poropaimennustapahtumassa. Perjantaina meillä oli "paimennusviikonlopun" kohokohta, kun menimme Nukan kanssa poropaimennustestiin. Se on jännä, miten tollanen testi vetää allekirjoittaneen täysin lukkoon.
Nukan testi arvioitiin näin:
Soveltuvuusosio:
1. Koiran hallittavuus ja asenne a) hallinnassa, rauhallinen
2. Sosiaalisuus ihmistä kohtaan a) avoin, ystävällinen, hieman pidättyväinen
3. Fyysinen soveltuvuus a) teve, soveltuva
Paimennustaipumusosio:
1. Kiinnostus parttioon b) kiinnostunut, riehakas, omaehtoinen
2. Hallittavuus, kontakti ohjaajaan b) hallinnassa
3. Asenne, olemus a) tasapainoinen, rauhallinen
Paimennustyyli:
Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan - ei lainkaan
Pyrkii pitämään parttioita koossa - ei lainkaan
Työskentelee liikkumalla - vähän
Haukkuu - sopivasti
Keskittyy tarkkailemaan parttioita - vähän
Kommentit:
Ottaa nokkiinsa hallinnasta, koirassa on kyllä voimaa. Näyttelee pehmeämpää kuin on. Itsepalkkautuva, perus narttu.
Tulos suositellaan testattavaksi uudelleen.
Nukka teki aidassa juuri sitä, mitä vähän pelkäsinkin - se oli turhan riehakas ja sitten toisaalta ei juurikaan kiinnostunut. Testi suoritettiin liinassa. Alkuun Nukka kiinnostui parttiosta, jossa oli viisi uros poroa. Nukka haukkui vähän turhaakin poroille ja liikutti poroja myös turhan nopeasti eli siis syöksyi perään. Tyhmä ohjaaja narun päässä ei osannut taaskaan tehdä muuta kuin pitää narun vaan tiukasti kädessä. Tuomari tuli meidän avuksi ja kertoi Nukalle, ettei haukuta turhaan. Sittenpä Nukka vaan raahustelikin loppu ajan minun takana ja bongaili maasta kaikkea syötävää. Eniten jäi harmittamaan tuo oma ohjaaminen, joka oli kyllä aika kammottavaa. En osannut kertoa koiralle, mitä sen olis pitänyt tai mitä se olisi saanut tehdä ja toisaalta taas en osannut tukea sitä. Tuo tormaaminen tokkaan on pitkälti epävarmuutta ja kenties itseluottamuksen puutetta. Tätä Nukka esitti alkuun lampaillakin. Noh, kesällä sitten yritämme työstää yhteistyötä tai edes ohjaamista. Launataina oli vuorossa kisa, johon oli kutsuttu poromiehiä ja edellisinä vuosina hyvin pärjänneitä koiria.
Nonan kanssa tunnumme taas takkuavan agissa ja oikeastaan melkeen kaikissa lajeissa. Hiihtämässä ollaan käyty ja into on hyvä, mutta Nona reagoi suksiin vielä sen verran voimakkaasti, että pysyttelee vasemmassa reunassa. Tämä vähän vaikeuttaa minun roolia, kun vesikeleillä siellä reunassa on aikamoinen imu. Vetoreeniä siis ainakin on Nona saanut. Viime reenit meni sitten vähän penkin alle, kun olikin jäinen paana. Alamäissä joudun jarruttaa ja jäisellä kelillä siitä kuuluu aika ikävä ääni. Lopputuloksena oli, että koira jarruttaa alamäkiin ja yrittää hypätä "pientareelle". Agissa ei olla saatu kontakteja eteenpäin, eipä olla juurikaan kunnolla reenattukaan. Alkaa olla aika selvää, että kisavalmiita ei olla vähään aikaan, vaikka se kisaikä olisi ihan just kohta täynnä. Tokossa meillä kuulemma olis ALOn liikket aika valmiit, mutta se tekemisen maku ja palkkaamattomuus ovat vielä työstämättä. En vaan saa koiraan sellaista virettä reeneissä, mitä se esittää omaehtoisesti lenkillä.
Me vietimme viime viikon lomailun merkeissä ja suuntasimme pohjoiseen, jossa pääsimme nauttimaan hiihtokeleistä. Valjastin Jytyn vetojuhdaksi ja otin oman laumaan mukaan juoksemaan järven jäälle. Nonan kanssa saimme hieman taas työstää suksilla olemista tai siis suksien lähellä olemista. Muuten loma sujahti hurjaa kyytiä ohi, sillä viimeiset päivät vietimme Rovaniemellä paimennusseminaarissa ja poropaimennustapahtumassa. Perjantaina meillä oli "paimennusviikonlopun" kohokohta, kun menimme Nukan kanssa poropaimennustestiin. Se on jännä, miten tollanen testi vetää allekirjoittaneen täysin lukkoon.
Nukan testi arvioitiin näin:
Soveltuvuusosio:
1. Koiran hallittavuus ja asenne a) hallinnassa, rauhallinen
2. Sosiaalisuus ihmistä kohtaan a) avoin, ystävällinen, hieman pidättyväinen
3. Fyysinen soveltuvuus a) teve, soveltuva
Paimennustaipumusosio:
1. Kiinnostus parttioon b) kiinnostunut, riehakas, omaehtoinen
2. Hallittavuus, kontakti ohjaajaan b) hallinnassa
3. Asenne, olemus a) tasapainoinen, rauhallinen
Paimennustyyli:
Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan - ei lainkaan
Pyrkii pitämään parttioita koossa - ei lainkaan
Työskentelee liikkumalla - vähän
Haukkuu - sopivasti
Keskittyy tarkkailemaan parttioita - vähän
Kommentit:
Ottaa nokkiinsa hallinnasta, koirassa on kyllä voimaa. Näyttelee pehmeämpää kuin on. Itsepalkkautuva, perus narttu.
Tulos suositellaan testattavaksi uudelleen.
Nukka teki aidassa juuri sitä, mitä vähän pelkäsinkin - se oli turhan riehakas ja sitten toisaalta ei juurikaan kiinnostunut. Testi suoritettiin liinassa. Alkuun Nukka kiinnostui parttiosta, jossa oli viisi uros poroa. Nukka haukkui vähän turhaakin poroille ja liikutti poroja myös turhan nopeasti eli siis syöksyi perään. Tyhmä ohjaaja narun päässä ei osannut taaskaan tehdä muuta kuin pitää narun vaan tiukasti kädessä. Tuomari tuli meidän avuksi ja kertoi Nukalle, ettei haukuta turhaan. Sittenpä Nukka vaan raahustelikin loppu ajan minun takana ja bongaili maasta kaikkea syötävää. Eniten jäi harmittamaan tuo oma ohjaaminen, joka oli kyllä aika kammottavaa. En osannut kertoa koiralle, mitä sen olis pitänyt tai mitä se olisi saanut tehdä ja toisaalta taas en osannut tukea sitä. Tuo tormaaminen tokkaan on pitkälti epävarmuutta ja kenties itseluottamuksen puutetta. Tätä Nukka esitti alkuun lampaillakin. Noh, kesällä sitten yritämme työstää yhteistyötä tai edes ohjaamista. Launataina oli vuorossa kisa, johon oli kutsuttu poromiehiä ja edellisinä vuosina hyvin pärjänneitä koiria.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)