tiistai 7. lokakuuta 2014

Back in business

Siltä se ainakin tuntuu, kun vietimme lokakuun ensimmäisen viikonlopun Tuulia Liuhdon agilitykoulutuksessa. Jotenkin tuolla niin huomaa ne omat puutteensa niin selvästi, etenkin radanluvussa ja suunnittelussa. Mielestäni kuitenkin jo jotenkin osan ajatella koiran linjoja, mutta tietyissä kohdissa olen pulassa.

Osallistuttiin Nonan kanssa molempina päivinä. Nona oli aika loistava oppilas, vaikka sai kummia oikosulkuja mm. pakkovalsseissa ei osannut muka hakeutua käteen. Muuten Nona esitti aivan loistavan varmaa keppityöskentelyä. Kesti vedästystä hyvin, vaikka äänitehosteita löytyi jo loppupuolella. Valitsin radalla ennemmin suoria linjoja kuin pyörittelyitä, kun en vaan saa Nonaa jarruttamaan oikea-aikaisesti. Pyöritykset muutenkin tuntuvat vähän Nonalla falskaavan, niitä pitäisi siis reenata. Kotiläksyksi saimme vahvistella juuri pakkovalsiin tulemista sekä jarrutuksiin tulemista. Jarrutukset menee kyllä ihan täysin ohjaajan piikkiin, kun se ei osaa tehdä sitä oikealla ajalla. Tämän huomasi tuplasylkkärissäkin, jossa kyllä oltiin niin ulkona meidän mukavuusalueelta. Ohjaaja sai vähän huomautusta jalkojen käytöstä. Pitäsi osata merkata jaloilla paremmin, eikä huitoa käsillä. No kaikki aikanaan, mun jalat ovat vasta oppineet suunnilleen liikkumaan. Videotakin tuli molemmilta päiviltä.




Niin, muistin aikana voitaisiin vielä mainita, että Nona pääsi luokalta Pieksämäen aksoissa 21.9. Toiselta agilityradalta tuli se viimeinen nolla voiton kera. Ekalla agiradalla tehtiin vitonen, kun muurin palikat tuli alas. Hyppyrata juostiin sitten kakkosissa ja vitosella selvittiin sieltäkin. Ohjaaja ei ihan osannut hommaa tuolla hyppärillä, joten joutui Nona hetken aikaan vähän valistamaan kartturia.

Syyskuun vikana viikonloppuna käytiin leireilee Rautavaaralla vetohommissa. Nona kanssa mentiin 2.6 kilsan rata molempina päivinä kertaalleen. Nona oli aika liekeissä. Sunnuntaina juoksi kyllä elämänsä parhaan vedon, sillä meni ohi useammasta koirakosta vilkasematta, painoi ihan loppuun asti ja vasta maaliviivan jälkeen meni keskelle paanaa pissille. Ei ollut näkkyy tarpeeksi muistanut tyhjentää itseään ennen juoksua, mutta tuo kyllä kertoo jo varsin kovasta juoksupäästä, kun matkan varrella ei pysähdytä vessaan. Meillä oli mukana lainakoira Repe, jonka kanssa aloiteltiin yhteisiä reenejä. Repe varmasti tulee opettamaan paljon, mutta kun pohjatyöt on tehty, on meno aika kylmää kyytiä. Sitä odotellessa.. :D