maanantai 26. tammikuuta 2015

Aksatuntumaa hakemassa

Niin se koitti tämän vuoden ekat aksailut. Nonan kanssa kävimme ACEn kisoissa pari agilityrataa juoksemassa tai ei me oikeesti niitä juostu. Tavoitteena oli saada kivat hyvänmielen suoritukset, jossa ei jäädä virheisiin ja väärän rataan kiinni, mutta penkin alle meni. Eka rata oli ihan kivanoloinen. Puomiltakin oli oikeen sopivasti suora paahdatus putkeen. Me Nonan kanssa emme tosin sinne asti edes päässeet. Meno alkoi ihan kivasti ja päästiin esteelle numero 11, joka oli A. A:n vieressä oli putken suu ja Nona ampui suoraan sinne kuuntelematta kontaktikäskyä. Tätä käytiin oikeen varta vasten vielä reenaamassa ennen kisoja. Toisella kerralla muisti jo kuunnella. Siitäpä otettiin sitten suoraan loppusuora ja poistuttiin radalta. Sinänsä ihan hyvänmielenrata, mitä nyt Nonan tupeksuntaan kaatui. Nona kun tahtoo putkeen. Toisella radalla ei sitten onnistunut mikään. Ennen lähtöä Nona alki nostaa kierroksia nähdessään edellä menevän koirakon suoritusta. Tämä jäi jotenkin minulla päälle ja lähdössä kutsuin koiran ihan liian aikasin liikkeelle, enkä edes itse tajunnut liikkua. Kolmosesteelle piti saada valssi ja kääntyä putkeen, mutta koska oli vähän jälessä, niin hätiköin valssin, jonka seurauksena Nona kielsi hypyn. Siitä matka jatkui kuitenkin esteelle numero 8, joka oli muuri. Muurille tultiin suorasta putkesta. Nona kaahotti putkesta tulemaan ja päättikin sitten, ettei muuria voikaan hypätä. Nonahan ei ole koskaan ollut mikään kohelo rämäpää ja sitä oikeastaan inhottaa tiputella rimoja. Muuri kovasta vauhdista oli ilmeisemmin taas vähän turhan haastava pala, etenkin kun Nona tahtoo juosta kovaa. Aloin sitten korjailemaan muuria, kävellen. Tämä ohjaajan jumittuminen aiheutti sitten sen, että Nona ehti hypätä seuraavan hypyn, joka olisi pitänyt ottaa takaakiertona. Siitä sitten koitettiin kepeille räpeltää ja ne onneksi löytyikin. Mutta sitten hupsista taasen, viimeinen keppiväli jäi tekemättä. Kepit uudestaan. Keppien jälkeen piti viedä taas takaakierrolle ja siinä matkan varrella arvoin, että pyöritänkö vai niistänkö. En osannut päättää ajoissa ja lähdin muka pyörittämään, mutta sitten vaihdoinkin niistoksi. Olinpa reilu. Tämä aiheutti sen, että Nona hyppäsi hypyn viistosti ja kiersi toisen siivekkeen kautta. Vielä koitettiin jatkaa matkaa ja kyllähän se sillä suoralla pätkällä onnistui ihan ookoo. Päästiin puomille, enkä kyllä millään ehtinyt nähdä, millaset kontaktit tuli. Siinä kun koitin tsiikailla kontakteja, niin Nona ehti paahtaa putkeen, joka odotti siellä puomin edessä. Nyt menoa olisi pitänyt jatkaa ihan toiseen suuntaan hypylle. Minä vielä sähellän Nonan ottamaan sen kuuluneen hypyn ja taas Nona ajautuu ihan väärille urille. Onneksi maali jo häämötti ja sinne juostiin vaan ilman hyppelyitä. Sellanen reissu se.

Jäipä kyllä niin paljon hampaankoloon tuolta viimeiseltä radalta, että... Eniten harmittaa se, että harmitti niin pirusti tollainen sähläily ja Nonakin sen jo huomasi. Meidänhän nimenomaan piti keskittyä siihen hyvänmielen aksailuun. Puuh...Peiliinhän sitä saa katsella, josko sieltä vaikka laittais yhden tyypin tilille. Onneksi Elastinen jaksaa tsempata, sillä me aiotaan edelleen JATKAA ja JAKSETAAN, VAIKKA VÄKISIN. Vaikka se treenimotska on taas hukassa, ja kaikki on kaaosta ja me ei osatakaan mitään. Jospa seuraavalla kerralla sitten päästäs edes siihen hyvänmielen aksaan kiinni, sillä tulin päätökseen, että kisareeniä tarvitaan vaan enemmän.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kultaa ja VKM15

Ukomatonta mutta ihan täyttä totta! Nona on Suomen mestari ja ansaitsi itsellensä tittelin VKM15 (Valjakkohiihdon mestari 2015). Me siis avasimme Nonan kanssa hiihtokauden valjakkohiihdon SM-sprinteissä 12.1, mitkä olivat meille kotikisat. Melkeen meinasin jättää jo nämä kisat välistä, kun epäilin että lähtötilanne ei Nonalle ole välttämättä se ideaali. Muutama lähtötreeni osoitti sen, että ihan turhaa jännäilin sitä, sillä Nonalla ei ollut lähdössä mitään ongelmia.

Me saimme sunnuntaina juhlia,vaikkakin melko maltillisesti, sillä todellakin ylitimme maaliviivan ensimmäisenä sprintin SM-karkeloissa. Meidän sarjassa eli naiset C-luokassa oli kisojen runsain osanotto - 9 kilpailijaa. Viime vuoden normimatkojen mestari oli jäänyt pois, mutta mielestäni mukana oli varsin kovia koiria meidän näkökannasta. Nona jokatapauksessa teki kolme hienoa juoksua, vaikka itse sorruin parilla kertaa painamaan alamäessä liikaa koiran kannoille, joka aiheutti sen, että Nona alkoi väistää reunaan ja upposi lumihankeen. Onneksi Nona ei kuitenkaan häkeltynyt tästä liikaa vaan jatkoi juoksemista hyvin, kun muistin itekin pitää tuntuman narussa. Aika-ajoissa me saatiin yllättäen nopein aika ja se toi mieleen paljon toiveita. Välierät tulivat niin pikasesti vastaan, että taktiikkaa en ehtinyt juuri ajatella. Mutta kun kärkipaikalla lähdettiin, niin aattelin, että siellä olisi helpointa pysyäkin, jos fiinaaliin mieli. Välierässä tulitiin oman erän ekoina ja koska kilpakumppanit olivat ilmeisemmin vähän kompastelleet matkalla, niin meidän ei tarvinut maaliin asti edes painaa täpöllä. Tipalle vaan meni sitten se nopein aika, joka tarkoitti piikkipaikkaa finaalin lähtöön, nimittäin sadasosalla oltiin toisen erän voittajaa nopeampia. Finaalia odotellessa omat kierrokset kasvoivat melkoisesti. Sain seurakavereilta sisäpiiritietona, että toisena lähtevää malinossia ei kannate ohi päästää, sillä sen jälkeen siitä ei pääse ohi. Eli taktiikkana olisi taas oltava, että keulassa vedetään niin pitkään kuin voidaan. Keulassa vedettiin sitten ihan loppuun asti ja ihan selvällä erolla vieläpä. :)

Aika-ajot käynnistymässä. Kuva Katja Juntunen

Saimme finaaliin ihan nappilähdön. Sprintissähän lähtö tapahtuu erässä niin, että koiraa pidetään valjaista ekat 50 metriä ja ite lykitään toisella sauvalla tasatyöntöä. Sen jälkeen saa koiran narun vapauttaa ja hiihtää normaalisti. Karattiin jo lähdössä hieman meidän pahimmalta kilpakumppanilta. Siitä annettiin sitten painaa niin täysillä kuin uskalsi mennä. Itse onneksi sain tehtyä aika mukavasti vielä töitä ylämäkiin ja tasasella koitin pitää vauhtia yllä. Nona juoksi kyllä aivan huipusti, vaikka itsekin hiihdin ihan tosissaan perässä. Me ei nimittäin olla mitään vauhtireeneja pidetty, vaan reeneissä ollaan menty enemmän Nonan mukaan. Noin puol kilsaa ennen maalia kuulosti siltä, että ihan seläntakana ei ole ketään, mutta taakse en uskaltanut katsella. Maalin häämöttäessä painelin vielä ihan täysiä sinne, kun en tienyt mikä tilanne on ihan tarkasti. Ihan utopinen olo kyllä tuli, kun maaliviiva ylitettiin ja mestaruus varmistui.
Tukka putkella mentiin. Kuva Eija Rytkönen

Nona oli vaan niin huippu. En voi varmaan tarpeeksi ylistää tuota mestaria, mutta tähän en olisi uskonut meidän kuunaan päivänä yltävän. Meidän tiimi on vaan näkkyy melko toimiva ja olihan meillä vähän kotirataetukin. Viimeiset treenit saatiin vetää tuolla kisapaanalla, joten reitti oli Nonalle tuttu.
Tyytyväinen juoksija maalissa. Kuva Katja Juntunen
 Aamulla oli vielä vähän epäselvää, että onko koko kisoja, kun pakkanen näytti kotimittarissa -17, joka on kilpailuraja. Vartti ennen kisojen alkua saatiin kuitenkin teto, että pakkasta ei ole liikaa ja kisat pidetään. Mukavaa oli myös todeta, että kisatankkaus oli selvästi ihan onnistunut. Aloitin tankkauksen jo keskiviikkona eli juotin Nonalle n. 0,3 -0,5l ylimääräistä nestettä kaiken muun lisäksi joka päivä.


Mestaruushumun jälkeen ollaan toki jo laskeuduttu arkeen. Vetotreenejä, tokoilua ja agia on mahtunut viime viikkoon. Tokoilua tehdään nyt ihan itekseen. Katotaan mitä siitä tulee. Nona on taas ihan unohtanut jäävät ja arpoo liikkeitä. Enkä kyllä oikeen saa siihen sellasta ilmettä, mitä toivosin. Seuraamisessa ollaan yritetty korjailla edistämistä ja kontaktia. Tämä toimii jo aika kivasti. Nouto on toinen ongelma meille. Tahtosin palautukseen lisää vauhtia tai ainakin intoa. Nyt se on sellaista pikkusievää. Toinen asia on sitten taas ne ylempien luokkien liikkeet. Kaukoja ollaan yritetty jumppailla ja perustekniikka jo ihan kiva. Tunnari vaikutti jo melko kivalta, tosin pureskelee ihan kerpeleesti kapulaa, mutta nyt viimeksi on taas ottanut vääriä. No katsellaan, josko vaan itsekin tietäsi mistä narusta vetää. Agissa Nona esittää melko kivaa tekemistä, jos kontakteja ei lasketa. Juoksutustreeniä ei olla hirmuisen säännöllisesti päästy tekemään. Käydään kuitenkin kokeilemassa kisaamista tulevana viikonloppuna ja pohditaan sitten lisää.

Ruskan kanssa on myös muisteltu tokohommia. Ruskahan olisi vallan pätevä siihen, jos sen ohjaajakin jaksais ja osais. Ruskalle tehtiin myös seuraamiseen häiriötä ja kontaktin pitoa ja alun häsellyksen jälkeen seuraaminen alkoi olla varsin kivaa. Luoksetulon stoppia ollaan saatu muistella urakalla. Nyt alkais taas vaikuttaa, että Ruskakin muistaa stopin. Agia käytiin tekemässä torstaina ja yllättäen Ruska esitti ihan kivaa tekemistä, vaikka omissa reeneissä oli taas hyvin vaisu. Keinuun saatiin myös vähän työkaluja, jolla sitä saatais nopeemmaksi. Pitäsi muistaa keskittyä nyt ihan etenemistreeneihin, josko saatais intoa ja vauhtia ylläpidettyä. Nukan kanssa olen jo kohta valmis nostamaan kädet pystyyn. En vain ymmärrä sitä. Sai taas viime agitreeneissä toimimattomuuskohtauksen ja karkasi kesken radan häkkiin turvaan. Pussi oli sitten niin hirveä paikka, että Nukka mieluummin poistui paikalta. Tokotellessa se taas on esittänyt varsn kivoja otteita, mitä nyt pieniä seuraamispätkiä ollaan tehty.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtuu... siis vaihtui

Vuosi 2015 on jo hyvää vauhtia käynnissä. On aika kai katsastaa vuoden 2014 aikaansaannokset ja asettaa tavoitteita tälle vuodelle.

Vuosi 2014 loppui hieman onnettomissa merkeissä. Nona reagoi nyt rakettien paukkeeseen. Kaksi ensimmäistä vuodenvaihdetta hän ei korvaansakaan lotkauttanut paukkeelle. Nyt pissilenkillä jäi kuuntelemaan pauketta ja oli levottoman oloinen. Onneksi ei ihan paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi mennyt ja sai suoriuduttua vessahommista, mutta sitten olikin vähän kiireisen oloinen sisälle. Sisällä ei kyllä välittänyt enää paukkeesta vaan veteli hirsiä ihan tyytyväisenä.

Mutta sitten niihin viime vuoden ansioihin:
Ruskan tavoitteet vuonna 2014:
- Agilityssä löytää taas vauhti kisaradoille, sekä keskittyä etenkin pystyhypyn opetteluun ja kääntymiseen. Kesällä korkkaamme SM-kisat Tapereella ja MM-karsinnat Rovaniemellä. Lupa osallistua on. Heinäkuun loppupuolella voimme taas vastaanottaa agisertejä, joten loppuvuoden tavoite olisi onnistua nyysimään viimoinen serti. Hyppyserteistä ei haaveilla. 
Kisavauhtia haettiin ja välillä se sieltä mukavasti löytyikin. SM-kisoissa käytiin ja sieltä ihan kelpo suoritus hyppyradalta ilman ratavirheitä, mutta se vauhti oli tuohon aikaan hukassa, joten yliaikaa kertyi 7,70. MM-karsintoihn ei sitten menty, kun vauhti oli mitä oli. Viimeinen serti tulla tupsahtikin sitten yllättäen vuoden loppupuolella, vaikka jo olin varma, että ei mahda onnistua. Ruska kisasi viime vuonna 20 starttia, joista 12 nollatulosta eli nollaprosentti siinä 60%.

-Tokossa me koitamme tavoitella avoimen luokan koulutustunnusta.Tokossa ei sitten tehty mitään. Vähän kotireeniä, mutta siihen se jäi.

-Tottis olisi se juttu, mikä pitäisi saada kuntoon edes ALO-luokka. Tottisteltiin suht säännöllisesti ja ALO-luokka luonnistui.

-Haussa pyrimme kehittymään, kunhan vaan pääsisimme reenaamaan kunnolla. Viime kesänä reenit jäi olemattomiksi. Esineruutu kaipaa myös parempaa tarkastelua. Haussa pääsimme taas säännöllisemmin reenaamaan ja se kantoi hedelmää. Kokeessa käytiin lappalaiskoirien rotumestiksissä, josta HK1 ykköstuloksella ja ihan ihme pisteillä 295.

-Silmätarkki ja geenitesti, jos kaikki kunnossa, niin loppuvuodesta suunnitellaan mammalomaa.Silmätarkissa käytiin ja samalla katottiin vielä polvet. Geenitestiin ollaan vasta menossa ja mammalomaa suunnitellaan ensi kesälle.

Nukan tavoitteet:
-Agilityssä saada yhteistyö toimimaan. Nousta kolmosluokkaan, mielellään niin, että saisimme SM-kisoihin seurajoukkueen.Nukan kanssa onnistuime nousemaan kolmosiin. Harmittavasti vain yhden viikonlopun liian myöään, että oltais saatu seurajoukkue. Yhteistyö toimi ajoittain, mutta kolmosissa vauhti tuli vastaan, kun Nukka ei kykene antaamaan itsestään sitä, mitä lähtis. Nukka kisasi 23 starttia ja sai 5 nollatulosta eli nollaprosentti n.22%. Kolmosissa tehtiin puhtaita ratoja, mutta yliaikaisia.

-Tokossa yrittää saada yhteistyö toimimaan ja hioa alokasluokan liikkeet kuntoon. Josko sitten viimeistään syksyn erkkareissa kokeisiin.Tokossa sama homma kuin Ruskalla --> kotitokoiltiin.

-Tehdä jälkeä ja mennä siinä eteenpäin.Jälkeäkin tehtiin hyvin laiskasti, kun esineitä ei saatu eteenpäin, niin ohjaajankin motivaatio katosi.

-Paimentelua lampailla, josko myös poropaimennustesti (taipumustesti). Paimentelua tehtiin pari leiriä sekä pari muuta yksittäistä kertaa. Poropaimennustesti käytiin ja saatiin uusinta suositus. Nukka ei kyennyt itsenäiseen työskentelyyn, muuta kuin vääräällä asenteella. Viimeinen harjoitus oli tosin lupaava, sillä Nukka oli jo selvästi vapautuneempi ja tahtoi tehdä hommia.
 
-Silmä- ja polvitarkki. Silmä- ja polvitarkki done. Kaikki hyvin.

Nonan tavoitteet:
-Agilityssä oppia yhteistyötä. Saada kontaktit, pujottelu ja useat perusasiat kuntoon. Korkata kisaura. Toiveissa tämän vuoden puolella nousta kolmosiin, mutta ei oteta paineita. Nonan kanssa homma on niin erilaista, ettei yhtään tiedä mitä siellä kisaradalla tapahtuu. Nonan kanssa päästiin agilityssä hyvinkin eteenpäin ja kisaura saatiin korkattua n.19kk:n iässä. Ei me oikeesti oltu valmiita silloin, mutta kun oli pakko päästä. Sen seurauksena toki opimme uusia asioita, jotka kilparadoilla tulivat ilmi ja jotka tarvitsivat työstämistä. Noustiin kuitenkin kolmosiin 30 startilla ja käytiin vielä harjoittelemassa kolmosluokkaa yksien kisojen merkeissä. 

-Tokossa päästä yli ahdistuksesta, joka tappaa molempien motivaatiota. Löytää reeni-into. Toiveissa korkata "kisaura".Tokoa työstettiin ja saatiin siihen ihan hyvää tekemisen meininkiä. Kisauran korkkausta käytiin kokeilemassa ilman ykköstulosta. Ohjaaja sai sen seurauksena koepelon, joten ei uskallettu mennä uudestaan.

-Tehdä tottikseen pohjia, BH loppuvuodesta, jos homma toimii. Ei ehditty BH kokeeseen tälle vuodelle.

-Haussa ja jäljellä mennä eteenpäin. Tämä kausi oli hyvin heikko haun osalta. Haussa mentiin eteenpäin, vaikkakin ilmaisun kanssa saadaan painia vielä kovasti. Jälkeä ei juuri tehty.

-Opetella valjakkohiihdon saloja. Tavoitteena löytää motivaatio juoksemiseen/ vetämiseen, vaikka suksija tuleekin perässä.Vetolajeja kokeiltiin kunnolla ja treenattiin melko säännöllisesti. Parit sulanmaan startit otettiin juosten, kun omaa kikkaria ei ole. Niin keväällä käytiin SM-hiihdot ihan kelpo suorituksella keltanokille. Rotumestaruuskin tuli kaupan tekijäisinä.

Sonin tavoitteet:
-Käydä lampailla.
-Terveystarkastuksia.
-Opetella kunnon koirakansalaiseksi, pysyä terveenä ja iloisena pikkupoikana.
Sonin tavoiteet jäivät saavuttamattomiksi, koska Soni lähti ihan liian aikaisin enkeliksi. Pääsiäiseen asti Soni jaksoi taistella, se yritti kovasti loppuun asti pysyä iloisena pikkujätkänä. Sitten tuli aika päästää hänet pois. Saimme onneksi syyn, jonka takia Sonin elämä ei ollut helppoa. Kauhea ikävä tätä poikaa on edelleen, sillä Soni todella oli maailman ihanin pikkujätkä.

Vuoden 2015 tavoitteet olisi:
Ruska:
-Haussa käydä kokeilemassa AVO-luokkaa, mielellään myös HK2
-Tokossa käydä koulutustunnus avoimesta
-Pennut

Nukka:
-Löytää agilityyn taas vauhtia ja saada yhteistyö tomimaan.
- Opetella vetolajeja.
-Tokoilla ja yrittää alokasluokkaa

Nona:
-opetella juoksukontaktit
-saada agilityssä valiokellot käyntiin
- tokoilla alo1 ja avo1 ja pohtia olisko rahkeita pitemmälle
-kisailla vetolajeissä, mm spirintin SM:t ja rotumestaruudet.
-haussa saada ilmaidu kuntoon ja rakentaa maastoja, sekä opettaa tottikseen ampumisen sietäminen.

Dodih. Kovia tavoitteita ei uskalleta ottaa, sillä se tärkein tavoite itselle olisi saattaa Ruskan pennut maailmaan ja tarjota heille hyvä ja tasapainoinen aloitus elämälle ja löytää heidän arvoiset rakastavat ja aktiiviset kodit, jossa pääsisivät nauttimaan hyvästä elämästä.