sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pakkasta, pakkasta

Uuden vuoden myötä alkoi myös kunnon pakkasjakso. Meillä oli parhaimmillaan vain -30, mutta kylläpä sekin ihan raikkaalta tuntui. Onneksi pakkanen nyt on hellittänyt. Minusta pakkaset ovat muuten varsin mukavia, sillä lenkillä kyllä tarkenee, kun on sopivasti varustautunut. Ruska ja Riipikin menivät lenkillä ilman suurempia ongelmia. Alkuun tassut vähän jäätyi, mutta pakkasten kestäessä tottui tasssutkin menoon. Nonakin mielestäni tarkeni yllättävän hyvin, vaikka on nyt tiputtanut kaikki karvansa. Nonalle laitettiin toki liivi päälle ulkoilun ajaksi, takkia ei vaikuttanut tarvitsevan. Tassut toki vähän jääti, etenkin kun lumet kertyi karvoihin.

Inhottavinta pakkasissa oli se, ettei vetotreenejä saatu tehtyä. Reilu viikon tauko tuli. Yhdet treenit käytiin -20 asteessa tekemässä. Aika raikasta menoa oli se.

Pakkasten aikana meillä oli Nonan kanssa taas hankaluuksia tuolla jäällä. Nonalle on selvästi jäänyt häiritsemään jäiden poksuminen. Saatiin jo Nonakin hetkeksi rentoutumaan tuolla jään päällä, kunnes sitten yhtenä iltana taas jäät pitivät ääntä meidän alla. Se sai taas Nonan aika pois tolaltaan. Hihnassa joutui pitämään lopun matkaa, kun säpsyi sen jälkeen vähän kaikkea yllättävää ääntä. Ruualla ei oikeen saatu totutettua tilanteeseen, vaikka Nona kyllä kykeni vielä syömään, mutta se ei selvästikään toiminut palkkiona. Nyt ollaan sitten alkuun vaan menty hihnassa, jossa neiti kyllä suostuu kävelemään, mutta toki koirasta huomaa, ettei pysty kovin levollisesti ulkoilemaan. Koska meiltä vaan pääsee nyt kätevästi tuonne jäälle ja siellä saa tehtyä hyvän lenkin, niin en ole Nonan takia meidän järjestelmää muuttanut. Nyt ollaan tehty sitten niin, että siirrytään jäätä pitkin metsään. Jäällä Nona kulkee hihnassa ja metsään päästyä saa juosta irti. Kiitän jääosuuden  jälkeen reippaasti leikillä, joka selvästi vapauttaa neitiä. Tästä ollaankin päästy taas käyttämään leikkiä enemmän jäällä, joka on taas onnekseen vapauttanut Nonaa. Nyt voi jäällä taas liikkua vapaasti, mutta häntä alhaalla mennään ja välillä suupieliä nuollaan. Hieman stressaava tilanne edelleen, mutta toisaalta leikkiin syttyy hyvin, joten pahin vaihe on taas ohi. Toivottavasti ei sattuis enää tälle talvelle noita ääniä.

Vetoreenissä ollaan aloitettu ihan kunnolla matkan tekeminen. Selvisi nimittäin, että SM-kisoissa matkana on 7km. Nyt viime perjantaina treenit koostui 3km, 2km ja 2km kaksvaljakkoa. Nona vaikutti juoksevan oikeen mallikkaasti. Vähän tuntui tuolla toisella vedolla jo vähän väsyneeltä, kun veti ekan niin täpöllä tauon takia. Kaksvaljakointi onnekseen vähän antaa uutta potkua menoon, jota sitä ollaan nyt käytetty loppupuolella. Kohta se alkaisi kisakausi tämän lajin osalta. Kisakalenteri vaikuttaa melko kiireiseltä helmikuussa. Nyt toivotaan, että  pysytään terveenä molemmat.

Nonan kanssa on tehty myös toki aksaa. Se on ollut siinä taas huikaisevan hieno. Tekee taas niin hienoa työtä, jos vaan kartturi muistaa olla oikeassa ajassa oikeassa paikassa oikealla vauhdilla. Kontaktit ovat aika hyvällä mallilla, mutta muistutella niitä varmasti saa sekä yleistää kisavireeseen. Nonan kanssa ollaan nyt opeteltu meille varsin vieraita ohjauksia, kuten poispäin kääntöä, vippausta ja takaaleikkauksia. Nekin alkaa sujua varsin kivasti. Kisaamaan ei aksassa ihan heti päästä, kun on noita hiihtokisoja nyt tuloillaan.

Ruska on vielä ollut lepovuorossa. Vähän ollaan temppuja opeteltu jumppailun ja mielen takia. Tassuhaava vähän pidensi lepokautta. Lenkkeilyt ovat kyllä jo saaneet Ruskan varsin kivaan kuntoon ja nyt pitäs aloittaa treenit. Aksaa ja tottista pitäisi saada aikaan. Suunnitelmaa olisi jo, mutta toteutusta odottaa vielä. Muutama lisätunti helpottaisi toteutusta.

Riipi on opetellut temppuja ja perustaitoja. On ollut hauskaa huomata, että ihminen alkaa Riipille merkitä vähän enemmän. Yhdessä vaiheessa olin vähän huolissani siitä, kun Riipi tuntui koiraantuneen turhan hyvin. Luoksetulot ei kiinnostaneet, kun voi härkkiä Nonaa, rapsuttelut eivät oikeen saaneet arvostusta, kun pikkuneiti olisi mieluummin liuennut paikalta muihin hommiin. Nyt tuo neiti tunkee välillä lähelle ja onpas se onnistunut luikertelemaan itsensä minun unikaveriksi. Meillä ei koirat ole ennen saaneet nukkua sängyssä, mutta Riipi nyt vähän muutti sitä sääntöä. 😂

Riipi on käynyt hallilla leikkimässä ja tekemässä vähän putkea. Lelupalkka toimii neidillä varsin kivasti. Toki sitä vielä täytyy paljon vahvistaa. Lenkeillä ollaan opeteltu luoksutuloa leikillä. Vähän perusasentoa, maahanmenoa ja m-i vaihtoja pohjustettu. Pitäisi pikkuhiljaa aloittaa aksan ja tottiksen suunnitelmallinen treeni.

Jokunen kuva lenkkien ja treenien yhteydessä:

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Uutta vuotta pukkaa

Niin se on uusi vuosi alkanut. Vuosi vaihtui meillä varsin rauhallisesti. Nona oli ainut, jota pauke vähän häiritsi, mutta onneksi sitä oli paljon vähemmän kuin viime vuonna. Vaikka vuosi 2016 on jo hyvässä käynnissä, nii me ei tosin vieläkään olla oikeen käynnistytty. Yritetään kyllä kovasti, mutta edelleen oma treenimotska on hyvin alhainen.

No, uuden vuoden kunniaksi täytyy kai koota mennyt vuosi ja sen saavutukset. Äkkiseltään täytyy todeta, että harrastus- ja tulosrintamalla viime vuonna ei saatu juuri mitään aikaiseksi. Nonan kanssa käytiin 20 agistarttia, tai me oikeestaan käytiin 16. Tuloksia tehtiin 7 radalla, joista yksi oli nollatulos. Ei kovin mairittelevaa. Nona kävi neljä rataa lainakartturin kanssa ja teki tuloksen joka radalla, joista kaksi oli nollatulosta. Ruska kävi 7 starttia, joista yksi oli nollatulos ja yksi SM-kisojen joukkuerata (nolla sekin). Agilityn osalta mennyt vuosi ei siis ollut edellisten kaltainen. Osaltaan se johtui myös pentuprojektista. Nonan kanssa ei vaan löydetty yhteistä säveltä kisaradoilla. Kontaktit eivät myöskään olleet kisatilanteessa toimivat, vaikka parempaan suuntaan ovat menneetkin. Nona kehittyi kuitenkin taidollisesti hurjasti viime vuoden aikana. Kisaradoille tarvittaisiin siis hyvin hetkessä mukana oleva ohjaaja, mutta valitettavasti sitä en vielä itsestäni löytänyt.

Alkuvuosi alkoi Nonan kanssa varsin loistavasti valjakkolajien osalta. Nona juoksi itsensä Suomen mestariksi sprintissä ja sai tittelin VKM-15. Nona uusi myös bordercollieiden rotumestaruuden sekä kävi hakemassa viestin SM-pronssia. Hiihtokausi oli hyvin onnistunut. Nona oli saanut hyvin varmuutta ja vauhtia sekä kuntoa juosta. Myös syksyn valjakointihommat olivat varsin onnistuneet. Saatiin hyvin treeniä sekä kisakokemusta parivaljakoinnista. Nona kävi juoksemassa Muikku-seisojan parina  neljä kisaa. Ensimmäinen oli keväällä Simossa, kaksi seuraavaa sitten syksyllä ensin Ylikiimingissä sitten Jämillä SM-kisoissa ja vielä Lapualla. Nona ja Muikku juoksivat SM-kisoissa sijalle 7 varsin kovassa seurassa. Maailmanmestarille hävittiin vähän päälle 2 minsaa yhteisajassa (2 x4.2km) ja se ei ole ollenkaan häpeä noille pikkukoirille. Syyskauden päätös oli Lapualla, jossa rata oli noille pikkukoirille varsin työläs. Hyvin ne selviytyivät siitäkin, vaikka palkintosijoille eivät yltäneetkään.

Ruskan kanssa alkuvuosi oli vähän laakereilla oloa. Agilityssä koitettiin pitää taitoja yllä ja saada intoa tekemiseen. Aika hyvin se onnistuikin ja kisoissa Ruska liiteli varsin kivasti. Innokkuus vaan vähän kostautui ohjaajalle, joten tuloksia ei tehty. Meidän kisakausi huipentui SM-kisojen joukkueradalle, jossa Ruska teki mukavan nollatuloksen pikkusievästi liidellen. Henkilökohtainen skapa jätettiin sitten välistä, koska pentuset oli laitettu jo alulle. Hakuhommiin ei Ruskan kanssa ehditty, kun sopivaa koetta ei löytynyt. Pentuset saatiin kuin saatiinkin maailmaan. Niitä tulikin varsin hyvä satsi. Pieni harmistus oli, ettei kaksoisastutus tuottanut tällä kertaa jälkeläisiä molemmille uroksille, mutta onneksi molemmat olivat varsin hienoja yksilöitä. Pentuprojekti oli monelta osaa varsin raskas ja työläs, mutta myös hieno ja kokemusrikas. Pennuille löytyi myös loistavan hienot omat kodit ja jäihän tuo yksi pieni Riipi meitä kiusaamaan.

Nukan kanssa viime vuosi meni etsiessä sitä jotain, joka hiersi meidän välejä. Nukka kävi myös tekemässä vetohommia oman treenarin kanssa. Siihen hommaan neiti syttyi hyvin, ehkäpä siksi, kun sitä ei tehty minun kanssa. Meillä meni monesti jo hyvin ja kivasti ilman suurempia ongelmia, mutta sitten yhtäkkiä ne taas tulivat jostain. Suurin ongelma oli Nukan kanssa se, ettei hän voinut tulla syömään, kun ruokaa tarjottiin. Nukka saattoi olla kolmekin päivää syömättä. Lopulta päädyin sijoittamaan Nukan, kun tarjoutui niin kiva ja Nukalle sopiva uusi koti. Varsin raskas tuo päätös oli ja hirmuisen iso ikävä tuota pientä elohiirtä on kyllä ollut.

Noh. Sitten pitäisi tavoitella tälle vuodelle jotain. Suurin tavoite olisi oikeasti löytää oma treenimotivaatio sekä laittaa itseä parempaan kuntoon. Hiihtokausi on kohta alkamassa ja allekirjoittanut on varsin surkeassa kunnossa. Muita tavoitteita en jaksa asettaa, kun tällä hetkellä tuntuu niin turhalta tavoitella mitään tuloksia. Yritetään löytää treenaamisen ja yhdessä tekemisen into noiden karvakorvien kanssa. Kivaa olisi, jos päästäis aksassa eteenpäin Nonan kanssa. Ruskan kanssa olisi kiva kokeilla haussa siipiä ja Riipin kanssa oppia toimimaan yhdessä. Muuten toivon, että tämän vuoden aikana saataisiin pentuset kasaan, jotta päästään vähän päivittämään kuulumisia ja puuhastelemaan jotain yhteistä.

Tässäpä vielä pieni kuvakooste loppu- ja alkuvuoden puuhasteluista.

Ruska rinsessa joulutunnelmissa

Joululomalla oli vähän tarjolla talvisempia oloja.
Riipi aloitti vuoden uimakoululla.
Talven tuntua alkaa olla jo. Lumi vaan puuttuu.

 
 
 
Pieni video Riipin opinnoista: Riipin jumppailuommia