perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesämenoja

Kesä on jo pitkällä, vaikka nyt hetkeen taas ei ole lämpöä ollutkaan. Lappalaisille tämä tietenkin sopii vallan mainiosti, mutta uimaan ei olla tohdittu lähteä, kun meidän uimamaisteri Nonakin on majaillut hoidossa.

Kesäohjelmaa ei ole juurikaan ollut koiraharrastusten osalta, mutta pennut ovat saapuneet tilatusti. Pikku piltit syntyivät perjantaina 16.6. ja ovat juuri pari viikkoa vanhoja. Tällä hetkellä opetellaan kovasti kävelemään, ihmetellään avauvia näkymiä sekä höristellään äänille. Pienistä tissitakiaisista alkaa kuoriutumaan koiranalkuja ja välillä joku yrittää jopa sanoa "hau".

Pentujen tähän maailmaan tulo sujui onneksemme ongelmitta, vaikkakin edellinen yö jännättiin jo kovasti tapahtumia. Lämmöt nimittäin laski keskiviikko iltana. Ensimmäinen piltti saapui kymmentä vaille kahdeksan perjantai aamuna ja viimeinen kahtakymmentä vaille kaksitoista. Pentuja tuli yhteensä kuusi, joista viisi oli narttuja ja yksi uros. Työnimikseen piltit saivat huippuimet. Virallisia nimiä vähän vielä työstetään, mutta Onnen Tunteet - teemalla mennään.

Tässäpä kuvat pikku pilteistä:

Ensimmäisenä syntynyt Eve, narttu

Toisena tullut musta tyttö Saana
Kolmantena tullut uros Levi


Neljäntenä saapunut Etna, narttu

Viidentenä tullut Kea, narttu

Kuudentana ja viimeisenä saapunut Halti, narttu

Pentujen ollessa vielä pieniä ei olla juurikaan pörräilty missään harrastuksissa. Toukokuussa käytiin Riipin kanssa kuitenkin paimennuskurssilla Koiranotkon tilalla. On meillä vielä paljon opittavaa, että osaisimme kuljetella lampaita haluttuun paikkaan yhdessä. Riipille oli todella hankalaa jäädä tasapainoon yksin. Poispäinkuljetuksella se taas työsti laumaa todella hienosti. Jatkamme opintoja vielä heinäkuussa, koska tuo pieni eläin on välillä ihan liian ajattelevainen. Yhdellä kerralla pääsimme myös pentujen isikoira Manun kanssa kokeilemaan lampailla. Manu on käynnyt kertaalleen poroilla opettelemassa niiden liikuttelua. Manulta löytyi valtavan hieno moottori työstää laumaa. Herralla oli todella suuri halu pysäyttää lauma eili kiertää eteen. Manu myös käytti kovasti silmää lauman hallintaan. Voi vitsi, Manu teki kyllä suuren vaikutuksen minuun. Olisipa mukavaa  päästä näkemään Manua enemmänkin paimennushommissa.

Manu on tosiaan majaillut meidän mukana keväästä lähtien. Vähän on välillä ollut tunteet pinnassa, kun Riipin ja Ruskan kiimat sattuivat kesäkuun alkuun. Onneksemme yöunia ei ole tarvinut menettää, mutta järjen käyttö on herrakoiralla ollut välillä ameeban tasolla. Voi noita poikia!

Kesäesa Manu kesäillassa

Keskikesän juhla eli juhannus sujui meillä rauhallisesti. Kävimme ihailemassa kesäiltoja sekä ihmettelimme pilttejä. Kuvastodisteita kertyi juhannusajalta:

Veden ääreen oli päästävä.
Laiturivahdit.

Kävimme tutustumassa Nerkoon kanavalla.
Ihanan seesteinen paikka.


Ruska kesätyttönä

Riipin kesäkuva
Juhannusaaton kesätytöt

Äitikoira Taika jaksaa hymyillä.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Takaumia talven riennoista

Kun tuo kesä pikkuhiljaa alkaa tehdä tuloaan ja suurin osa lumista on jo sulanut, niin voimme muistella talven kohokohtia.

Meidän vuosi alkoi rauhallisesti. Kukaan ei onnekseen järkyttynyt raketeista, vaikka Nonaa ensimmäiset poksaukset hämmensivät, kun olimme vielä ulkoilemassa jäällä. Uuden vuoden alkuun kävimme Lappalaiskoirien hyppytekniikka kurssilla Ylöjärvellä Riipin ja Ruskan kanssa.

Talven hiihtokausi aloitettiin kotikisoilla valjakkohiihdon Sprintin SM-karkeloilla. Jotenkin olimme seurakaverin kanssa keksineet vaihtaa koiria, joten kisasin itse naisten A-sarjassa seisoja Muikun kanssa. Muista vuosista poiketen tälle vuodelle seuraani liittyi Suomen parhaimpia menijöitä, joilta löytyi hieman vahvempaa kaliberia olevat kisakoirat. Muikun kanssa taistelimme finaalissa pronssista, mutta matka ei vaan riittänyt ja meidän oli tyytyminen neljänteen sijaan. Vähän kirpaisi, mutta toisaalta tulos oli odotettu, koska lajissa se veturi on isossa roolissa. Muikun kanssa kyllä annoimme kaikkemme ja oli ihanaa työskennellä koiran kanssa, joka rakastaa hommaansa. Nona vuorostaan kisasi miesten C-sarjassa, johon oli ilmaantunut myös varsin kova taso. Nona sai finaaliin todella huonon lähdön ja jäi kärkikolmikon taakse selvästi. Mutta niin vaan tuo pikkukiituri yhdessä suksijan kanssa kirivät pronssille. Nonan neljäs SM-mitali henkilökohtaisessa kisassa.

Talvella piipahdettiin myös muutama kyläkisa Ylikiimingissä ja Lieksassa. Siellä Nona toimi normaalimatkalla loistavasti ja pokkasi naisten C-sarjassa luokkavoitot. Vauhti oli myös mukavan vertailukelpoista suurempiin vetureihin. Hiihtokausi päätettiin Lieksan SM-hiihtoihin maaliskuun puolessa välissä. Siellä oli luvassa ensin henkilökohtainen matka ja seuraavana päivänä viestit. Huikea pikkukoira näytti tuttua varmuutta ladulla ja kiiti maaliin asti vauhdikkaasti tuolla vaativalla radalla. Tulokset kertoivat meille, että vauhti riitti kuin riittikin ykköstilaan kymmenen sekunnin turvin. Nonasta siis taas Suomen Mestari ja tittelirivi sai myös lisäyksen VKM-17. Seuraavan päivän viestissä meidän kohtaloksi koitui avausosuus, koska Nonaan voi niin varmasti luottaa yhteislähdöissä. Se ei häiriinny toisista koirista, haluaa saada piikkipaikan, mutta ei lopeta juoksemista tiukassakaan kohdassa. Meidän joukkue kisasi B-luokassa. Meidän seurana lähdössä oli siis doppereita, noita lähes ponin kokoisia juoksijoita, joilta löytyy ulkoisia raameja vetoon. Lähtöluvan saatua ampaistiin matkaan ja ensimmäisen mäen päällä totesimme saaneen piikkipaikan. Siitä ei luovuttu ja tultiin vaihtoon ensimmäisinä. Myös muut joukkueen jäsenet hiihtivät oman osuutensa ykkösvauhtia, joten myös joukkuekisasta tuli kultaa. Huikea viikonloppu ja mukava päätös hiihtokaudelle. Uskomaton menijä on tuo meidän Nona, siitä varmaan kertoo jo kolminkertainen Suomen mestaruus.

Lieksa SM tulokset naiset C

Viestin tulokset

Lieksan SM-kisat
kuva Outi Pisto

Valjakkohiihdon Suomen Mestarit 2017
kuva Päivi Räikkönen

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kevätkuulumia

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo hyvän tovin. Kesä on jo kohta ovella ja meidän suurin kesätapahtuma on mahdolliset seuraavat Ruskaroihulaiset. Vielä hetken aikaa joudumme jännäämään tuleeko kesälle pennuntuoksua ja viipottavia tassuja.

Keväällä on touhuiltu ja puuhailtu toki eri harrasteluiden parissa. Koska kuvia matkan varrelta on kertynyt, niin antaa kuvien kertoa meidän kevätmenoista.

Puhti-poika kävi vappuna synnyinseuduillaan.
Puhti ja Ruska-äippä innostuivat pieneen vappuriehaan.


Veli ja sen sisko.
Toukokuun toinen viikonloppu vietettiin  Erätaika 2017 messuilla.
Mukana meidän porokoirat Ruska, Riipi ja Manu.

Manu-herra huhtikuisen raekuuron aikaan.

Taika-tyttö syötävän suloinen ja mahdottoman kiltti neitikoira.


Nona maaliskuun maisemissa.

Maaliskuun ilottelijat.


Vähän tunnelmia meidän menoista. Seuraavan kertaan jätetään sitten tammikuun ja helmikuun hurjastelut. Sieltä riittääkin kerrottavaa, sillä hiihtokausi Nonan kanssa oli taas vallan onnistunut. Kruunattiinhan Nona jälleen Suomen Mestariksi tällä kertaa ihan jopa normaalimatkalta. Myös Riipi alkaa olla varsin hyvin perillä vetohommista. Ensi syksylle toivomme pääsevämme jo kisaharjoitteluun ja ehkäpä ensi talvena kisoihin asti.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pentusuunnitelmia ja -haaveita keväälle


Kevään tuulet puhaltavat meille toivon mukaan uusia Ruskaroihulaisia.
Meille on tulossa jalostuslainaan herttainen ja suloinen Taika-tyttö (Pihlajamäen Onnetar). Valtavan suuret kiitokset Taikan omalle ihmiselle tästä yhteistyöstä. :)

Taikan kumppaniksi on valikoitunut meille hyvin rakas ja mieleinen poijan koltiainen, joka Manu Mainiona (Korpikairan Ikirouta) myös tunnetaan. 


Pihlajamäen Onnetar "Taika"  FI12402/13

B/B, 0/0, selkä kuvattu epävirallisesti ilman huomautettavaa
Silmät ok (01/17)
prcd-PRA kantaja
GSDII terve
Suorittanut MH-kuvauksen
Näyttelyista laatumaininta EH
Harrastustuloksia RTK1, rallytoko AVOHYV, toko ALO1
harrastaa myös paimennusta


Taika helmikuun hangilla



Taikan katse <3
Taika tarkkailemassa


Korpikairan Ikirouta "Manu" ER59380/12
B/B, 0/0
Silmät ok (10/16)
prcd-PRA terve
GSDII terve
Suorittanut MH-kuvauksen
Näyttelyistä laatumaininta EH
käynyt kokeilemassa paimennusta poroilla

Videoita Manusta:

Manun ja Riipin suoleikit 10/16
Manun 2.jälkitreeni
Manu & Riipi porotokan jäljillä


Manu totisena
kuva ElisaH

Manu pusukoira
kuva ElisaH.
Manu 
kuva ElisaH
Yhdistelmän vanhemmat omaavat mukavat ja miellyttävät luonteet, ilman arkuuksia tai pelkoja. Taika on erityisen mukava ja touhukas ilopilleri, joka osaa toimia hyvin järkevästi vieraidenkin koirien kanssa. Taika on hyvin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, mutta se ei ole mitenkään erityisen ohjaajapehmeä tai nöyrä. Taikalla on lähes aina hyvä päivä ja se haluaisi aina rakastaa kaikkia ihmisiä. Ainoastaan odottaminen on Taikan mielestä erityisen ikävää ja siitä Taika jaksaakin aina muistuttaa.
Manu on hyvin yhteistyökykyinen, uskollinen ja ihmisläheinein, jolta löytyy mukavasti moottoria tehdä. Manu on aina valmis toimimaan, mutta osaa hyvin rauhoittua, kun sen aika on. Manu on melko nöyrä ihmistä kohtaan, mutta toisaaltaan hyvin vakaa ja tasapainoinen. Manulta löytyy vilkkautta ja reaktiivisuutta ja toisinaan herra on valmis toimimaan ennen kuin on edes tietoinen mitä on tekemässä. Manu tykkää hieman äijäillä toisille uroksille, mutta tappelemaan Manu ei halua alkaa ellei toinen osapuoli jätä muuta vaihtoehtoa. 


Yhdistelmän ajatuksena ja tavoitteen on säilyttää lapinporokoiran geenipooli mahdollisimman monimuotoisena ja laajana sekä säilyttää alkuperäiseen työtehtäviin soveltuvia käyttöominaisuuksia. Molemmat yhdistelmän koirat ovat tutustuneet paimentamiseen ja niiltä löytyy hyvin paimennustaipumusta sekä halua työskennellä yhdessä ihmisen kanssa. Molemmat ovat ulkomuodoltaan rodunomaisia ja hyvää tyyppiä ja osaltaan täydentävät toisiaan rakenteellisesti. Luonteeltaan molemmat edustavat erinomaisesti rotuaan ollen hyvin ystävällisiä ja ihmisläheisiä, oppivaisia, tarmokkaita ja työhaluisia sekä aktiivisia olematta kuitenkaan liian hektisiä tai hankalia.
Lisätietoja yhdistelmästä voi tiedustella:




ruskaroihun@gmail.com